Tänään on juuri sellainen letkeä hellepäivä, että mieluummin istuu lounastauonkin ilmastoidussa toimistossa kuin menee patiolle grillaamaan nahkaansa. Auringossa kun ei kestä olla kuin puolisen tuntia. Ja silloin voi vaikka perustaa blogin. :)
Sitten asiaan: Miksi lähdin turvaamaan rauhaa? Täysin itsekkäistä syistä. Ei, en aio (ainakaan vielä) hankkia autoa. Minulla oli tasan kaksi syytä: pidin armeijasta ja rakastan matkustelua. Tässä hommassa nuo kaksi kivaa asiaa yhdistyvätkin loistavasti. Ja rauhanturvaaminen ihan itsessään on eräänlaista elämysmatkailua: Kämppi on kuin pieni kaupunki, josta sitten voi tehdä retkiä toisiin pieniin kaupunkeihin, jotka kukin ovat vähän omanlaisiaan. Ja näitä pieniä kaupunkeja ei rivituristi näekään.
Tokihan minulla on myös syvä tarkoitus hyväksikäyttää tämänhetkistä sijaintiani ja koluta halvalla lähimaita läpi. Pitää vain valkata kohteet tarkkaan ja tehokkaasti: täällä kun oikeasti tehdään suurin osa ajasta töitä eikä vapaita ole liikaa.
Mutta nyt on blogi juhlallisesti avattu. Katsotaan, kuinka paljon taistelijasta irtoaa jutun tynkää ja kauanko tämä blogi elää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Varmaan siinä näkee kaikenlaista ja saa uutta perspektiiviä Suomessa olemiseen.
Musta ei varmaan olisi armeijaan ja mun nuoruudessa sitä mahdollisuutta ei ollutkaan.
Isäni oli aikanaan rauhanturvaajana Kyproksella, joten tunnen sielunsukulaisuutta jokaista suomalaista rauhanturvaajaa kohtaan.
Terve tuloa vain bloggaamaan, pysyttelehän rauhassa ja turvassa.
Lähetä kommentti