Mutta kerronpa loppulomasta. Tosiaan matkasimme toisen lomaviikkomme alussa pois Sydneystä kaverin sukulaisiin. Kaverin mummon veli oli muuttanut 1960 Australiaan, ja me kävimme moikkaamassa häntä, hänen vaimoaan ja hänen tyttärensä perhettä. Tytär oli syntynyt Australiassa ja puhui suomea hauskasti murtaen, eivätkä hänen lapsensa osanneet suomea ollenkaan (paitsi sanoa saunassa, että ovi kiinni).
Sukulaispappa oli oikea supervaari. Vielä 75-vuotiaanakin hän oli tavattoman pirteä ja harrasti aktiivisesti suomalaisten killan toimintaa ja matkusteli karavaanillaan pitkin Australiaa. Meidät hän vei Blue mountainsille katselemaan maailmaa ja läheiseen wildlife parkiin paijaamaan koaloita, kenguruita ja katselemaan tasmanian deviliä ja krokoa (niitä ei olisikaan ehkä uskaltanut paijata). Lisäksi saimme saunoa ja uida sekä vanhempien että tyttären luona. Lisäksi meille tarjottiin aitoa australialaista grilliruokaa. Nam.
Vietimme sukulaisissa kaksi päivää ja sitten palasimme Sydneyhin. Jatkoimme eläinten katselua käymällä akvaariossa sekä katsomassa lisää muita elukoita wildlife parkissa. Lisäksi ajelimme lautalla pari kertaa Manly beachille, ajelimme turistibussilla, kiertelimme lisää kaupungilla, shoppasimme kunnes emme enää jaksaneet, juhlimme, söimme hyvin ja vietimme kaikin puolin ihanan loman.
Kaksi viikkoa on vain kovin lyhyt aika ja ei siinä ajassa olisi ehtinyt katsoa paljoa Sydneytä enempää. Mutta kipinä syttyi ja Ausseihin on ihan pakko päästä vielä uudestaan. Pitänee ottaa joskus useamman kuukauden loma ja matkata uudelleen Australiaan ja käydä samalla myös Uudessa-Seelannissa.
Nyt olen ollut taas kotona campissa jo kolmatta päivää. Matkalla lentokentältä leiriin ahdisti kovasti, koska pelkäsin, että minua odottaisi täällä kamala työlasti. Mutta onneksi keskiviikko oli vielä ihan hiljainen päivä ja sain rauhassa palata arkeen ja orientoitua työntekoon. Torstaina alkoi sitten taas perinteinen tohina. :)
Talvi loppui täällä lomani aikana, ja täällä vallitsee taas synkkä tihkusadesää. Toisaalta ihan kivaa, kun ulkonakin voi taas juosta, mutta oli tämä seutu vaan kauniimpaa valkoisena kuin mustana. Nyt rumuus oikein korostuu, kun roskia ei peitä kasvillisuus eikä lumi.
Urheilua ehti tulla kahdessa viikossa kamalan ikävä, ja olenkin nyt käynyt bodaamassa ja pelaamassa sählyä ihan uudella innolla. Suostuin myös mukaan joukkueenjohtajani lanseeraamaan laihdutusvetoon: se joka tiputtaa painoaan prosenteissa vähiten ennen seuraavaa roottorinvaihtoa, tarjoaa muille ruuan paikallisessa ravintolassa ja ostaa suurimmalle pudottajalle konjakkipullon. Alkupunnitus on huomenna. Pitää tankata paljon vettä... :) Saatan kertoilla tässä blogissani, miten minulla menee vedon kanssa, mutta ei tästä ole mitään laihdutusblogia tulossa, älkää pelätkö. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti