sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Lopun alkua

TJ 59. Tai ehkä TJ 60. Lentoaikataulu saattaa nimittäin muuttua ja siinä samalla minun kotiutumispäiväni. Joka tapauksessa tässä alkaa hiljalleen huomata, että kohta sitä kotiudutaan.

Kotiutuvien kiireet ovat alkaneet. Millä kotiudut, autolla vai lentokoneella? Haluatko työtodistuksen palvelusajastasi? Haluatko siihen arvostelun? Juokse cooper! Tee lihaskuntotesti! Pieniä kysymyksiä ja nakkeja satelee kohti meitä kotiutuvia faittereita ja kohta meille aletaan varmaan jo patistella tekemään seuraajan perehdytyssuunnitelmia ja meille kerrotaan, koska mitäkin varusteita luovutetaan.

Tällä "kummitusjunalla" ei pääse kotiin. Mutta tulipahan sekin
keran nähtyä. Yleensä vain sen pillit kuuluvat leiriin.


Mutta on toinenkin asia missä huomaa, että jengi kyllästyy. Eilen campin bändi esiintyi messissä. Heti bändin lopetettua suurin osa porukasta kaikkosi omiin briiffareihinsa eikä jäänyt bailaamaan yhdessä kuten ennen vanhaan. Ja illan jälkeen Facebookiin ilmestyi useampi kommentti, jossa todettiin, että kiitos ja hei. Tämä on nyt sitten nähty.

Olen minä itsekin huomannut, että hiljalleen voisi olla ihan kivaa kotiutua. Lomilta palaaminen on ollut tämän vuoden puolella molemmilla kerroilla aina edellistä paljon vaikeampaa, ja pinnakin on selkeästi lyhyempi kin ennen. Ja minä olen kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että minulla kitenkin vaihtui tehtävä puolivälissä ja sain siten uusia kokemuksia ja haasteita.

Onneksi edes jallakoira kimaa onnesta soikeana. Fasse ei enää jaksa.

12 kuukautta ON pitkä aika (ja 6 kk vähän liian lyhyt). Ei ihmekään, että faitteri lopussa väsähtää. Olen miettinyt päissäni, että 9kk voisi olla sopiva aika täällä: ehtisi nähdä ja kokea enemmän kui kuudessa kuukaudessa, mutta hommaan ei kyllästyisi kuten vuodessa ehtii käydä.

Toivottavasti jo pari viikkoa sitten luvattu kevät vidoin saapuisi tänne. Ehkä se piristäisi väsyneitä faittereitakin ja saisi iloisen mielen palaamaan koko leiriin. Sitä odotellessa menen aamusaunaan. :)

Ei kommentteja: