Meillä oli maanantaina köysilaskeutumista. Tai minä tungin mukaan vähän ylimääräisenä. Olin silloin kauan, kauan sitten varusmiehenä sotilaspoliisi ja pääsin silloin ensimmäisen kerran maistamaan tuota herkkua. Siksipä pyysin päästä mukaan, kun kuulin, että yksi joukkueistamme oli menossa laskeutumaan.
Ja, voi että, oli siistiä! Ensin treenalimme matalammilla seinillä leirin sisällä, mutta iltapäivällä suuntasimme ulos leiristä tosi korkeiden vanhojen siilojen luo (230 porrasaskelmaa katolle), joiden reunoja pitkin tulimme sitten pomppien alas.
Ekan kerran, kun astuu (tai hyppää) reunan yli, vähän jännittää, mutta sitten siihenkin tottuu. Ja onhan se niin, että mitä korkeammalta lähtee tulemaan, sitä kauemmin aikaa jarrumiehellä on reagoida, jos oma jarrutus epäonnistuu.
Kaikki eivät uskaltaneet tehdä hyppylähtöä (köysi löysällä ja hypätään 180 astetta) ja osa ei koettanut edes alaköysilähtöä (reunan yli meno on vaikeampaa), mutta minä tein KAIKEN! Ja olin ihan liekeissä! Eilinen oli yksi mission parhaista päivistä.
1 kommentti:
Tuo on aivan mahtavaa puuhaa!
Mie olen joskus tullut olympiastadionin tornista alas ja en koskaan unohda sitä kokemusta : - )
Lähetä kommentti