Varsinainen Big Brother

Eräs jo kotiutunut palvelustoveri sanoi Facebookissa vähän ennen joulua, että kotiuduttuaan sitä tajusi, millainen Big Brother -talo tämä leiri oikein on. Ja onhan se totta. Piirit ovat pienet ja leirikuolema iskee helposti. Silloin sitä vain tulee tehtyä pienistä asioista suuria ja keskityttyä täysin turhiin asioihin. Kuka sanoi mitä, kuka tykkää kenestä, se ja se on ihan mulkku, koska blaa blaa... Kun vaihdoimme kesäasuista talvivaatteisiin, oli TODELLA iso keskustelunaihe, kuinka kauluksia kuuluu oikeaoppisesti pitää, ettei varustus ole niinsanotusti härö. Tämähän on toki päivänpolttava kysymys täällä rauhanturvaamisoperaatiossa.

Eräs nuorempi ja innokkaampi urho jopa sanoi kerran, että hän toivoisi, että täällä tapahtuisi jotain isompaa, että ihmisillä olisi hommia ja he voisivat keskittyä olennaiseen eikä siihen, syökö palvelustoveri perunaa (joka siis menee ihan välittömästi kylkiin) tai onko hänellä Suomen lippu hihassa varmasti suorassa. Eihän nyt kukaan (kai) oikeasti toivo, että täällä olisi rauhatonta, mutta kyllä sen huomaa, ettemme ole missään Tshadissa (joo, emme ole). Enhän mä ole ikinä suoraan kertonut, missä päin maailmaa turvaan rauhaa, mutta suurin osa lukijoistani taitaa sen jo tietää tai ainakin arvata (varsinkin kun suurin osa lukijoista on käsittääkseni mun kavereita).

Ihan sattumalta osui kuva-arkistosta silmiin kuva tutusta kyltistä talon katolla:


Itsekin tuli lomilla ollessa tajuttua sama BB-aspekti. Kun pääsi vähän tuulettumaan maailmalle, sai asioihin perspektiiviä. Varsinkin ihmissuhteet ovat täällä ihan omituisia. Onhan sitä Suomessakin kaikilla aina samat työkaverit. Mutta täällä ne työkaverit asuvat naapurissa ja käyvät samassa baarissa ja samalla kuntosalilla. Ja jos Pekka ja Matti molemmat menevät ja ihastuvat Kaisaan, joutuvat he sietämään toisiaan ja katselemaan kaverin vonkausta, koska eivät pakoonkaan pääse. eikä Kaisakaan pääse pakoon kompaakaan, jos hän vaikka sattuisi haluamaan. Siksi on ihan viksu ratkaisu Porin Prikaatilta kieltää kaikenlainen rauhanturvaajien välinen vehtaaminen. Koska tilanne olisi aika kamala, jos homma ei toimisikaan.

Eikä tähän tarvitse liittyä edes seksiä tai kiinnostusta siihen. Kaikki ihmiset eivät vain tule toimeen keskenään. Ja kotipuolessa niitä typeriä ja inhottavia ihmisiä on helpompi vältellä, koska aina voi vaihtaa baaria, uimahallia, lähikauppaa ja vaikka kaveripiiriäkin, jos toista ei halua nähdä. Täällä vaihtoehtoja kun ei juuri ole, on sitä mulkeron naamaa pakko katsella joka päivä vähintään raitilla tai ruokalassa. Jutella ei onneksi ole pakko.

Ensimmäisellä puoliskolla ihmettelin, eikö vanhemman roottorin jätkillä ole motivaatiota, kun he valittelivat, että oli inhottavaa palata lomilta. Itselle on nyt toisella puoliskolla ilmennyt sama oire. Tänne on kamalaa tulla takaisin. Täällä on kyllä ihan kiva olla. Heti, kun tänne pääsee takaisin ja ryhtyy hommiin, on taas ihan mukavaa. Mutta loman viimeinen päivä tai ainakin paluulento kuluu pienoisessa ahdistuksessa. Nyt, kun kaikki uutuudenviehätys tästä leirielämästä on loppunut, on siviilielämää alkanut arvostaa ihan erilailla. Eikä minulla ole kotona edes perhettä tai ihkua poikaystävää odottamassa. Kuinka kauheaa se paluu silloin olisikaan...

Paluu sorvin äärelle

Loppuloma hujahti niin vikkelästi, etten ehtinyt enää toiselta puolelta maailmaa kirjoitella. Ja lentokentälläoli niin hidas netti, että siellä tapoin aikaa mieluummin lukemalla ja nukkumalla.

Mutta kerronpa loppulomasta. Tosiaan matkasimme toisen lomaviikkomme alussa pois Sydneystä kaverin sukulaisiin. Kaverin mummon veli oli muuttanut 1960 Australiaan, ja me kävimme moikkaamassa häntä, hänen vaimoaan ja hänen tyttärensä perhettä. Tytär oli syntynyt Australiassa ja puhui suomea hauskasti murtaen, eivätkä hänen lapsensa osanneet suomea ollenkaan (paitsi sanoa saunassa, että ovi kiinni).

Sukulaispappa oli oikea supervaari. Vielä 75-vuotiaanakin hän oli tavattoman pirteä ja harrasti aktiivisesti suomalaisten killan toimintaa ja matkusteli karavaanillaan pitkin Australiaa. Meidät hän vei Blue mountainsille katselemaan maailmaa ja läheiseen wildlife parkiin paijaamaan koaloita, kenguruita ja katselemaan tasmanian deviliä ja krokoa (niitä ei olisikaan ehkä uskaltanut paijata). Lisäksi saimme saunoa ja uida sekä vanhempien että tyttären luona. Lisäksi meille tarjottiin aitoa australialaista grilliruokaa. Nam.


Vietimme sukulaisissa kaksi päivää ja sitten palasimme Sydneyhin. Jatkoimme eläinten katselua käymällä akvaariossa sekä katsomassa lisää muita elukoita wildlife parkissa. Lisäksi ajelimme lautalla pari kertaa Manly beachille, ajelimme turistibussilla, kiertelimme lisää kaupungilla, shoppasimme kunnes emme enää jaksaneet, juhlimme, söimme hyvin ja vietimme kaikin puolin ihanan loman.


Kaksi viikkoa on vain kovin lyhyt aika ja ei siinä ajassa olisi ehtinyt katsoa paljoa Sydneytä enempää. Mutta kipinä syttyi ja Ausseihin on ihan pakko päästä vielä uudestaan. Pitänee ottaa joskus useamman kuukauden loma ja matkata uudelleen Australiaan ja käydä samalla myös Uudessa-Seelannissa.


Nyt olen ollut taas kotona campissa jo kolmatta päivää. Matkalla lentokentältä leiriin ahdisti kovasti, koska pelkäsin, että minua odottaisi täällä kamala työlasti. Mutta onneksi keskiviikko oli vielä ihan hiljainen päivä ja sain rauhassa palata arkeen ja orientoitua työntekoon. Torstaina alkoi sitten taas perinteinen tohina. :)

Talvi loppui täällä lomani aikana, ja täällä vallitsee taas synkkä tihkusadesää. Toisaalta ihan kivaa, kun ulkonakin voi taas juosta, mutta oli tämä seutu vaan kauniimpaa valkoisena kuin mustana. Nyt rumuus oikein korostuu, kun roskia ei peitä kasvillisuus eikä lumi.

Urheilua ehti tulla kahdessa viikossa kamalan ikävä, ja olenkin nyt käynyt bodaamassa ja pelaamassa sählyä ihan uudella innolla. Suostuin myös mukaan joukkueenjohtajani lanseeraamaan laihdutusvetoon: se joka tiputtaa painoaan prosenteissa vähiten ennen seuraavaa roottorinvaihtoa, tarjoaa muille ruuan paikallisessa ravintolassa ja ostaa suurimmalle pudottajalle konjakkipullon. Alkupunnitus on huomenna. Pitää tankata paljon vettä... :) Saatan kertoilla tässä blogissani, miten minulla menee vedon kanssa, mutta ei tästä ole mitään laihdutusblogia tulossa, älkää pelätkö. :)

Kesäloma alkoi!

Terveisiä toiselta puolelta maapalloa! Taas on aika palvelusvapaiden ja tällä kertaa vapaat vietetään down under. Lämpötilaeroa lähtö- ja kohdemaan välillä yli 40 astetta...

Saavuimme Sydneyhin torstaiaamuna kahden välilaskun ja noin 20 tunnin lentelyn jälkeen. Toinen välilaskuista oli Dubaissa, jonne saavuimme keskellä paikallista yötä. Jatkolento lähti sitten aamulla ja koko päivä menetettiin, kun lentelimme aikavyöhykkeiden yli. Dubain kenttä oli varsin pramea ja siellä oli jopa metsä:


Tänne saavuimme myös aamusella. Heitimme kamat hotellille, vertailimme lentokoneessa turvonneita nilkkojamme ja lähdimmekatselemaan kaupunkia. Vaikka olimme matkustaneet noin puolitoista vuorokautta ja nukkuneet huonosti, jaksoimme olla urheita turisteja koko päivän, ja illalla bailaamaankin jaksoivat lähteä kaikki paitsi synttärisankari. :)

Olemme ehtineet jo katsella maisemia maantasasta ja huisin korkeasta tornista, ajella lautalla, uiskennella Tyynen valtameen aalloissa, shoppailla ja käydä katselemassa meren eläviä IMAX-teatterissa. Suomeenkin pitäisi kai olla tulossa moinen teatteri, ja maltan tuskin odottaa...

Sydneyn tornin näköalatasanne on mukavat 250m korkealla ja sieltä näki kaupungin hienosti:


Tässä kaupungissa ehkä valloittavin piirre on ehkä ihanat, korkeat rakennukset. Vaikka tornista niitä saikin katsella alaspäin, oli näky silto vakuuttava. Kävimme myös tornin katolla kävelemässä niinsanotun skywalkin. Siinä pääsi kävelemään jopa lasiselle parvekkeelle ja katselemaan suoraan omien jalkojen alle.


Toki oopperatalokin piti käydä katsastamassa. Onhan se JUST SE oopperatalo. Pakollisten fotojen jälkeen ajelimme satamasta toiseen lautalla ja näimme oopperatalon ihan joka suunnasta. Lautalla saimme myös ensimmäiset rusketusraitamme vaikka osalla meistä rusketus oli varsin punertavaa. :)

Eilen kävimme sitten uimassa ja leffassa. Tänään olisi tarkoitus piipahtaa Sydneyn ulkopuolella Blue Mountaineilla ja yöpyä kaverin täällä asuvien sukulaisten luona. Vuorossa saattaa siis olla ensimmäisen elävän kengurun näkeminen. Lisää raporttia täältä kaukaa seuraa... Nyt so long, mates!

Elämäni aakkoset

Mulle ei ole nyt tapahtunut mitään ihmeellistä (mutta kohta tapahtuu, kun pääsen palvelusvapaan vauhtiin - siitä lisää myöhemmin), joten päätin vain kirjoitella. Ja mieleen tuli ainakin Gloria-lehdessä viljelty elämäni aakkoset -teema. Eli kaikilla kirjaimilla jotain. Ja koska mun elämäni täällä on niin erilaista kuin Suomessa, oli ihan hauskaa miettiä tätä:

A niin kuin Aamuliikunta

Meidän komppaniallamme on perinne, että aina rotaationvaihdon aikaan on ohjattua aamuliikuntaa (joo, justiinsa niin kuin intissä aikoinaan <3)

B niin kuin Briffari

Mikään ei ole niin ihanaa, kuin röhnöttää Briiffarin sohvalla ja katsoa porukalla leffoja. Tai aloitella iltaa lauantaina kokoontumalla briiffariin. Tai parantaa maailmaa pikkutunneille briiffarissa Messin sulkeutumisen jälkeen. Briiffari on rauhanturvaajan olohuone, ja sinne kokoonnutaan, jos ei ole lana päällä ja tee mieli mököttää yksin körmyssä.

C niin kuin Cooperin testi

Ensimmäisen kerran tästä nautittiin Säkylässä. Ja palveluksen lähentyessä puoliväliä, oli tiedossa toiset hekumalliset 12 minuuttia. Ja ennen kotiutumista olisi luvassa lisää "herkkua". Mikään ei tapa liikunnan iloa niin hyvin kuin Cooperin testi. Eräs upseerimme sanoi osuvasti: "Minä vielä kerran etsin herra Cooperin haudan ja juon niin paljon kaljaa, että voin kusta siihen haudalle 12 minuuttia putkeen."

D niin kuin Dutya pukkaa

Töitä tekemäänhän tänne on tultu. Mutta täällä työt eivät aina noudata Suomessa totuttuja aikoja. "Jaahas, dutya pukkaa" on tuttu sanonta silloin, kun kutsu töihin käy kesken lounaan, sählymatsin, biljardipelin, kahvitauon tai muun vapaa-ajan toiminnan.

E niin kuin Esimies

Onhan minulla Suomessakin esimiehiä, mutta siellä en kutsu heitä sireiksi. Armeijassa kun ollaan, on esimieskulttuuri hieman korostuneempaa kuin siviilissä. Ja sekin on ihan mielenkiintoinen kokemus. Itselläni kun ei ole ikinä ollut ongelmaa auktoriteettien kanssa.

F niin kuin Fasse

Fasse on vanha kettu RT-hommissa. Fasse on käynyt joko monella missiolla tai hän on vähintään vanhempaa roottoria. Fasse tietää, miten järjestelmä toimii, ja siksi elämä on hänelle joskus jopa helppoa.

G niin kuin Grilli-ilta

Kuukauden kohokohta. Grilli-illassa sananmukaisesti grillataan. Pihvit ovat raakoja ja ruokalan pihalla on monenmonta grilliä. Mutta hauskan grilli-illasta tekee se, että silloin firma tarjoaa ruokajuomaksi jotain vettä väkevämpää, koko jengi on samaan aikaan syömässä ja sapuskan jälkeen on aina hyvät bileet Messissä.

H niin kuin Hiude

Virallisestihan termiä "hiutale" ei saa enää käyttää. Ja kaikki hiutale-riitit on kielletty. Kuulemma jollain aiemmalla missiolla hiudet eivät saaneet syödä ruskeita (suklaa-) vanukkaita, koska ne oli varattu fasseille, vaan saivat tyytyä valkoisiin vanilijavanukkaisiin. Nykyään tällaista jaottelua ei olekaan. Lähinnä kaikkia nauratti, kun uusi roottori toi mukanaan ihan oikeat hiutaleet: kesä loppui kuin seinään uuden roottorin tullessa ja ensilumi satoi pian roottorinvaihdon jälkeen. Ja monta kertaa missiolla olleet kutsuvat toisiaan hiudeiksi.

I niin kuin Isänmaallisuus

Joo, todella kliseistä... Mutta se nyt vaan on niin, että isänmaallisuus on täällä ehkä meidän faitterien suurin yhdistävä tekijä. Ja ihan pakko on todeta, että täällä olen ensimmäistä kertaa ollut itsenäisyyspäivän juhlassa, missä suurin osa oikeasti tuntui tajuavan, mistä oli kyse. Ja täällä olen miesten kuullut ihan vakavalla naamalla selittävän, kuinka liikuttuneita he olivat, kun Suomen lippu meni paraatissa ohi. Ja silläkin uhalla, että kotipuolen kaverit nauravat tälle pateettisuudelle, niin kyllä täällä sekä Puolustusvoimain lippujuhlassa että varsinkin itsenäisyyspäivänä itsekin koki syvempiä tunteita kuin koskaan ennen. Tai ehkä valassa oli yhtä liikuttunut fiilis.

J niin kuin Juhani

Juhani on kaikkea mille ei ole muuta hyvää nimeä. Lisäksi Juhani on suomalaisen kontingentin oma lehti.

K niin kuin Kähtävä

Taas eräs poliittisesti epäkorrekti termi. :) Mutta sitä nyt vain tulee käytettyä. Ja kähtävyys ei ole niinkään rotuasia kuin kulttuurillinen juttu. Ihmisillä nyt vain on tapana tehdä asioita erilailla. "Kähtävä on nähtävä". Mutta ehkä paras kommentti aiheesta oli erään toisen rauhanturvaajan toteama kommentti: "When I come to Finland, You are kähtävä!". Niin kai sitten. :)

L niin kuin Liikunta

Ikinä ei ole tullut liikuttua niin paljoa kuin täällä. Ja täällä on tullut kokeiltua kaikenmoisia lajejakin. Liikunta on hyvän ajankulun lisäksi ainoa keino mahtua samoihin housuihin koko vuoden ajan sekä pitää pää kunnossa. Eikä se nyt ihan kamalasti haittaakaan, että punttisali on täynnä nuoria, muodollisesti päteviä miehiä...

M niin kuin Messi

Ei ole vaikeaa valita, mihin baariin menee lauantaina, kun niitä on vain yksi. Messissä on kivaa hengata lauantai-iltojen lisäksi myös esimerkiksi lounastauoilla ja hakata biljardia.

N niin kuin Nollis

Nollamäki eli Nollis on lempinimi HQ:lle. HQ sijaitsee mäellä ja samaa nimeä on käytetty muillakin missioilla aiemmin (siis muissa maissa). HQ on siitä kiva leiri, että siellä on hiton monta Pexiä. Eli ei tarvitse shopata vain yhdessä kaupassa, vaan tarjolla on ihan oikea ostoskatu. Ja laatu on länsimaista ja tavara aitoa toisin kuin sitten toisella "ostoskadulla" mäen rinteessä leirin ulkopuolella. Siellä taas on sitten todella halpaa shopata...

O niin kuin Oma körmy

Vaikka olenkin seurallinen ihminen, on oma körmy kuitenkin välillä ihan paras paikka. Ja kun oman körmyn on sisustanut ihan vimpan päälle (sain muuten ne verhotkin ikkunaan...), viihtyy siellä varsin mukavasti.

P niin kuin Palvelusvapaa

Henkireikä kaikden dutyn keskellä on viikon tai kahden hengähdystauot, joilla suhataan Suomeen tai muihin jännittäviin maihin. Palvelusvapaat ovat silkkaa sunnuntaita: saa nukuua ihanan myöhään eikä tarvitse tehdä mitään, mikä ei huvita. Tosin Suomi-lomilla tulee yleensä tohotettua ympäriinsä kahta kauheammin kuin täällä...

Q niin kuin Quiz

Tiistai-illan jännittävä ohjelmanumero on tietovisa Messissä. 3o kysymystä ja paras joukkue voittaa viinipullon. Ja aika usein häviäjät pääsevät tekemään kysymykset.

R niin kuin Rynnäkkökivääri

Rakas poikaystäväni Toni. Kun kävin kuittaamassa rynkkyni, oli edellinen omistaja liimannut perään tarran, jossa luki Toni. Ilmeisesti merkatakseen oman rynkkynsä. Tvälläri rupesi ensin repimään tarraa pois, kunnes hän tajusi, että Tonihan on toki minun uuden kultani nimi (armeijassahan rynkyt ovat aina sotilaiden tyttöystäviä - minulla siis on toki poikaystävä).

S niin kuin Sunnuntaibrunssi

Ei sitä voi käsittää, miten ihanaa syöminen on, ennen kuin kokee sunnuntaibrunssin. Koska sunnuntaina tarjotaan vain yksi lämmin ateria, on aamiainen vahvennettu. Ja tarjolla on kaikkea herkkua pitsasta muffinsseihin. Sunnuntaibrunssin ihanuutta korostaa vielä tieto päivän kiireettömyydestä ja mahdollisesti edellisestä illasta johtuva leppoisan raukea olo. :) Ja yleensä brunnsin alkaessa klo 9.00, minulla ainakin on jo aivan kiljuva nälkä.

T niin kuin Tähtiupseeri

Starfleet on ihan omaa luokkaansa. :) Me olemme tällaisia välimallin upseereita: emme mitään oikeita upseereita, mutta kuitenkin siviiliosaamiseltamme sen verran päteviä jätkiä, että upseeritason tehtäviä voi meille myöntää. Ja tähtilaivastosta on revitty vitsiä jos jonkin kerran.

U niin kuin Ulkomaat

Onhan se vaan niin, että matkailu avartaa. Vaikka täällä ollaankin Suomen eteläisimmässä varuskunnassa jne. tulee sitä paikallistakin kulttuuria koettua ja nähtyä. Ja viimeistään silloin, kun palvelusvapailla hyppää naapurimaissa, tulee koettua ja opittua paljon uutta.

V niin kuin Viinaluvat

Täällähän ei juoda (Messin ulkopuolella) mitään A-olutta väkevämpää ilman komentajan lupaa. Kun on joku erikoinen tilaisuus (esimerkiksi joku menee ja ylenee) ja pitää tarjota palvelustovereille esimerkiksi pienet konjakit, tulee täyttää hakemus, jossa kerrotaan, mitä juomaa, montako pulloa ja monelleko hengelle mihin aikaan haluaisi tarjota. Ja komentaja sitten suuressa viisaudessaan hyväksyy lupahakemuksen sellaisenaan tai muutettuna. Ah, tätä byrokratian ihanuutta.

W niin kuin Walking out

Se toinen henkireikä palvelusvapaan lisäksi. Kerran kuussa saa kiskaista siviilit päälle ja lähteä päiväksi tuulettumaan naapurimaan pääkaupunkiin. Walking outille mennään firman tarjoamalla bussikyydillä. Monet ulkoiluttavat walking outilla armaita verovapaita autojaan. Yleensä walking outilla on ollut tapana syödä ja juoda hyvin.

X niin kuin XXX eli porno

Vaikka en itse mikään kyseisen alakulttuurin ystävä olekaan, on täällä päässyt tähänkin taiteenlajiin tutustumaan ihan tarpeeksi. Useimmissa vessoissa on lukemistona alan kirjallisuutta, briiffarien leffahyllyissä on hydrauliikkaelokuvia ja kyllä aiheesta jonkin verran on tullut keskusteltuakin. Virallisestihan pornoa ei täällä katsella. Mutta joskus ehkä on joku saattanut järjestää kisan siitä, kuka löytää ällöimmän elokuvan. Ja suurinta hupiahan on ostaa kavereille synttärilahjat pornokaupoista. Kyllä, olen itsekin sortunut moiseen. :)

Y niin kuin Yhteisöllisyys

Sehän täällä onkin niin siistiä, että yhteishenki on ihan loistava. Kaveria autetaan hädässä, juttuja tehdään yhdessä ja muutenkin me-henki ilmenee monessa asiassa. Täällä ollaan kaikesta kliseisyydestä huolimatta yhtä perhettä. En nyt väitä, että yhteishenki toimisi yhtä vahvana koko suomalaisen kontingentin kattavasti - jossain määrin sitäkin kyllä. Mutta eniten yhteisöllisyyden huomaa omassa komppaniassa ja omassa joukkueessa. Minulla on täällä monta kivaa pikkuveljeä ja jopa pari isompaa.

Z niin kuin Zastava

Zastavahan on Serbian lahja autoteollisuudelle. Meillä täällä on hieman tuunattu Zastava: siinä on sauna. Mobiilisaunan saa varattua korjaamolta ja keissin universaalia valuuttaa vastaan se kyydittää saunojia ympäri leiriä.

Ja kun kansainvälisessä ympäristössä ollaan, niin jätänpä ääkköset pois (osittain siksi, koska en keksi niihin mitään järkevää).

Hyvää uutta vuotta!

Uusi vuosi, vanhat kujeet!

Eilen täälläkin oli uuden vuoden juhla. Meidän leirimme oma bändi soitti Messissä ja tupa oli täynnä. Ja jatkoaikaa oli jopa yli puolen yön! Oli varsin rattoisa ilta, vaikkakin se loppui hieman lyhyempään kuin Suomessa olisi.

Meillä oli ilotulitekielto paloturvallisuuden takia, mutta paikalliset poksuttelivat sitäkin enemmän. Täkäläinen ei paljoa tienaa (keskipalkka on noin 200 euroa kuussa), mutta se ei estä heitä törsäämästä neljännestä kuukausipalkastaan ilotulitteisiin. Ja on täällä jo joulusta asti poksunut. Ja vielä tänään päivälläkin paukkui.

Tänään oli sitten taas sunnuntai keskellä viikkoa. Ja me katselimme taas muutaman taistelijan voimin koko päivän elokuvia. Tästähän alkaa muotoutua jo jonkinmoinen perinne. :) Neljä elokuvaa tuli katsottua, ja välissä kävimme vain syömässä. Alkoi briiffarissa olla iltasella jo aika kuuma ja raskas ilma, kun me olimme siellä koko päivän asustaneet.

Mietin tässä, uskaltaisiko sitä luvata jotain uuden vuoden kunniaksi. Lupauksen pitäisi olla joku, joka on oikeasti pidettävissä ja hyvä ja johon on tarpeeksi motivaatiota. Lupasin jotain viimeksi pari vuotta sitten. Silloin olin juuri toipumassa polvileikkauksesta ja lupasin juosta kesällä puolimaratonin. Se motivoi mukavasti kuntouttamaan polvea. Ja pidin lupaukseni. :)

Koetan keksiä jotain sopivaa. Laihduttamista en ainakaan lupaa (vaikka ehkä pitäisi). Kevään cooperiin voisi laittaa jonkun sopivan haastavan tavoiteajan. Mietinpä asiaa ja kerron heti, kun keksin jotain. Ja tuleepahan sitten paineita pitää lupaus, jos sen täällä netissä toitottaa. :)

Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille!