Pasin kanssa ulkona

Tänään olikin vähän erilainen supailupäivä. Kuljetukselta oli tullut kehoite, että vähän ajettuja ajoneuvoja liikuteltaisiin enemmän. Pasitkin kun tykkäävät, kun ne saavat vähän kyytiä. Siis vaunut. ;) Ja siksipä ehdotinkin vienosti meidän joukkueen vaunukortin haltijoille, josko voisimme mennä sunnuntain kunniaksi ulkoiluttamaan meidän joukkueemme pannua (jonka nimi on kuulemma Pia eikä Pasi). Ja niin sitä mentiin lippu hulmuten.


Vaikka sää oli rapsakkaan pakasteinen (käsittääkseni jopa kylmempi kuin Etelä-Suomessa nyt, mikä on vähän hassua, koska olemme paljon etelämmässä), oli ajelu mitä mainioin. Meitä oli matkassa vain kuusi henkeä, joten kuskia lukuunottamatta kaikki saivat ulkoilutettua myös päätään pannun luukuista samaan aikaan.


Välillä oli ihan pakko lämmitellä vähän alhaalla penkillä istuen, mutta aika sissinä sitä tuli luukusta ulkona hilluttua.


Ja kuuma kaakao tuli kyllä tarpeeseen, kun menimme supailun lopuksi toiseen leiriin shoppailemaan ja kahville (ja kaakaolle). Olipa pannukin saanut vähän kuraa pintaansa:


Huippupäivä! Ja ihan pakko tehdä uudestaan, kunhan säät vähän kesäistyvät tuossa kenties maaliskuun hujakoilla.

Rauhallista joulua!

Oikein hyvää joulua sinne koti-Suomeen ja toki kaikkialle muuallekin. :)

Tämä on minun ensimmäinen jouluni, jota en vietä Suomessa. Ja varsin kiva kokemus tämä on. Hyvin erilainen joulu.

Joulun taika alkoi jo aatonaattona. Täällä on joka tiistai tietovisa, ja minä en ole yhden kaverini kanssa IKINÄ voittanut sitä. Ja tiistaina sitten vihdoin seitsämän kuukauden yrittämisen jälkeen voitto napsahti. Ja mekin oikeasti tiesimme vaikka mitä emmekä vain peesanneet muun joukkueen mukana. Ja minä olin melkein osallistumatta! Illalla, kun menin nukkumaan, alkoi hiljalleen sadella lunta, mutta en uskonut, että sitä tulisi paljoa tai että lumi säilyisi aamuun asti.

Mutta jouluaattoaamuna yllätys oli mitä ihanin, kun maa oli valkeana. Valkea joulu! Ihanaa!


Jouluaattona ei juuri kukaan tainnut tehdä töitä. Jos jotain tärkeää oli, se toki hoidettiin, mutta muuten keskityttiin rentoutumaan. Meidän komppaniamme miehitti aamiaisen jälkeen kuntosalin. Itsekin kävin vähän treenailemassa ennen joulusaunaa.

Saunan jälkeen joulutunnelma meinasi vähän latistua, kun sähkökatko pätkähti juuri, kun Lumiukko oli alkamassa. Mutta se onneksi kesti alle 10 minuuttia ja ehdimme nähdä suurimman osan tuosta joulun parhaasta ohjelmasta. Kaveri, joka on Suomessa valtion virkamies luetteli kaikki rikokset, mitä Lumiukossa tehtiin: muunmuassa moottoripyörän luvaton käyttöönotto, rajarikos ja luultavasti ilmailulakiakin rikottiin... :)

Aamupävän päätteeksi lähdimme läheisille tippukiviluolille jouluhartauteen. Pappi piti ensin hartauden, minkä jälkeen saimme ohjatun kierroksen tippukiviluolassa.



Kun palasimme leiriin, oli vuoro joululounaan, joka oli äärettömän hyvin onnistunut. Taas tuli ahdettua napa niin täyteen, että melkein piti kieriä pois ruokalasta - juuri niin kuin jouluna pitääkin. :)

Tämän jälkeen oli vuorossa komppanian oma joululäyhy. Näissä juhlissa kuusi oli vähän vähemmän perinteinen (huomatkaa siniset ja mustat koristenauhat kauniin vihreässä kuusessa!):


Mutta ohjelma oli varsin perinteistä: paisteltiin pipareita, siemailtiin glögiä, tiernapojat esiintyivät (eikä lunttilappuja melkein edes huomannut) ja pukkikin löysi tänne kaukaiseen kriisipesäkkeeseen. Kaikkien oli pitänyt hankkia kahden euron lahja ja pukki sitten jakoi lahjat. Minä sain hienon sisustuselementin körmyyni.


Glögi virtasi sen verran, että tänään aamulla hieman väsytti. Kun olimme viettäneet noin tunnin aamiaispöydässä, pakkaannuimme joukkueemme sankarien kanssa briiffariin katsomaan laadukkaita Suomalaisia elokuvia: katsastimme Katsastuksen ja Siivottoman jutun.

Nyt sitten tässä odotellaan, koska on päivällisaika ja pääsee taas syömään ylen. :)

Oikein rauhallista, turvallista ja piparintuoksuista joulunaikaa kaikille!

Keissiä pukkaa

Meillä on täällä kai kaikissa joukkueissa tapana, että jos pärstä näkyy jossain mediassa, joukkueelle pitää ostaa keissi kaljaa. Joissain porukoissa eri medioita arvostetaan vielä erilailla: kun lehdestä tai esimerkiksi mil.fi-sivustosta tulee yksi keissi, niin telkkarista pamahtaa kolme. Tätä kutsutaan mediakeissiksi.

Meillä linja on, että keissi per esiintyminen, oli media mikä tahansa. Itse tempaisin tuossa viime viikon lopuksi voittoarvan eli päädyin mediaan. Enpäs kerro, koska ja minne. Kaverit ovat minut jo bonganneet ja porukoita varoitin jo etukäteen. Keissi pitää ostaa nyt sopivana ajankohtana, että itsekin pääsee nauttimaan sen antimista. Joulunpyhiä suunnittelin...

Keissisanktioita tulee täällä toki muutenkin. Jos myöhästyt briiffistä, ostat keissin. Jos puhelin soi kesken briiffin, ostat keissin. Myös härppäyksestä tulee monissa briiffareissa (nyt siis niissä olohuoneissa) keissi. Härppäys on sitä, että vaihtaa biisiä kesken edellisen kappaleen eli skippaa koneelta muiden soittolistat ja jyrää juuri sen oman ihkun biisin soimaan nyt heti.

Keissit ovat myös hyvää valuuttaa. Jos joltakulta pitää pyytää jotain ylimääräistä palvelusta, sen saa yleensä keissillä. Tokihan kaikki tekevät omat työnsä ihan rahapalkalla, mutta joskus pitää pyytää pieniä, täysin supaorientoituneita palveluksia ja silloin yleensä ostellaan kiitokseksi keissejä. Meidän komppaniallemme esimerkiksi tulee jouluna pukki keissipalkalla.

Ja näin pysyy kansa saunaoluissa. Eläköön vaihdantatalous! :)

Paljon kilttejä lapsia

Lupasin pari postausta sitten lisää vaihtelua arkeen. Ja tässä sitä tulee.

CIMIC eli Civil Military Cooperation hommaa joka vuosi paikallisille lapsille lahjoja ja vie niitä kouluihin pukin avustuksella. Joku muodollisetsi pätevä taistelija siis esittää joulupukkia ja käy vähän morjenstamassa lapsukaisia.

Minä pääsin tänä vuonna mukaan Joulupukin muorin roolissa. Kävimme pukkini kanssa kahtena päivänä yhteensä viidessä koulussa. Muut pukit ja muorit hoitavat sitten loput koulut.

Lapsukaiset olivat todella suloisia! Ensimmäisessä koulussa lapset olivat tosin kovin ujoja, mutta muissa kouluissa meille laulettiin ja lausuttiin loruja. Alla olevassa kuvassa meille pidetään puhetta. Puheen jälkeen jokainen luokka esitti jotain.


Esitysten jälkeen alettiin jalkaa lahjoja. Lapset olivat niin innoissaan, että takana tulevat tunkivat niin, että jonon pää meinasi välillä mennä jopa pukista ohi.


Osa vanhemmist lapsista kiitti oikein englanniksi. Ujoimmat eivät edes muistaneet kiittää tai uskaltaneet avata suutaan. :) Yksikin tyttöparka alkoi itkeä, kun pukki otti hänet syliinsä. Itsekin muistan alle kouluikäisenä olleeni samanlainen. Kouluikäisenä olin jo niin "rohkea", etten olisi enää itkenyt vaan ainoastaan ollut HYVIN hiljainen. :p


Saimme myös haleja. Oli hauskaa huomata, että osalle oli tärkeämpää päästä halaamaan pukkia kuin saad alahja ja osa himoitsi lahjaa niin paljon, että nappasi sen jo tontun kädestä ennen kuin pukki ehti väliin. :)

Jos kouluissa oltiin niin mahdottoman herttaisia ja lapsenmielisiä, niin autossa menoa kompensoitiin sitten aikuisten jutuilla. Pukki muunmuassa tokaisi seuraavaa: "Tuhmille pojille mulla ei ole mitään annettavaa, mutta tuhmille tytöille voisi ollakin jotain pientä."

Oikein hyvää joulunodotusaikaa kaikille!

Piparia

Tänään campin naiskokki kutsui kaikki leirin naiset leipomaan pipareita. Oli kyllä hauskaa. Mennessä minulla oli syvä aikomus olla mussuttamatta taikinaa, mutta tulihan sitä vedettyä pala jos toinenkin. Nyt on sitten mukavan pullottava vatsa, kun taikina on turvonnut.

Ekat piparit menivät varsinkin koristeluvaiheessa ihan pipariksi, mutta loppupäässä onnistuin tuottamaan jo muutaman sööttiläisen. Nämä tyypit ovat rauhanturvaajia, jotka ovat kitanneet pykälässä ollessaan liikaa kahvia ja siksi heillä on silmät kuin lautaset. :)


Raaskiikohan kukaan syödä tällaisia söpöläisiä? :)

Papin kyydissä

Olinpa taas vähän supailemassa. Tällä kertaa papin retkellä. Kävimme ortodoksisessa nunnaluostarissa ja todella upeassa laaksossa.

Nunnaluostarissa oli yhdessä kirkossa kolme kirkkoa, jotka oli rakennettu eri aikoihin. Kirkossa ei kuitenkaan saanut kuvata, kun freskot olisivat kärsineet salamavaloista. Olisin voinut näyttää teille, miltä Jumala näyttää. Eräässä taulussa oli nimittäin rikottu yhtä käskyä ja maalattu Jessen lisäksi isäpappa istuskelemaan lakikirjojen kanssa. Huvittavaa sinänsä, että juuri kyseisissä laeissa kielletään moiset kuvat.

Pihalla kasvoi hauskoja käkkäräpuita, jotka oli kuulemma tuotu Palestiinasta.


Retkellä huomasi, kuinka sää vaikuttaa fiilikseen. Kesällä olleella papin retkellä oli paljon hauskempaa kuin nyt, koska oli lämmin ja aurinko paistoi. Nyt kirkossa sai hytistä kylmissään, ja muutenkin koko ajan oli vähän apeanväsynyt fiilis, kun pilvet roikkuivat vuorten huipuilla (eli kuitenkin aika matalalla).

Mutta olivat näkymät silti aivan hulppean hienot. Vuoret ovat aina vakuuttava näky, koska niitä ei ikinä näe Suomessa.



Vaikka sää olisikin voinut suosia enemmän, oli retkellä silti todella kivaa. Ensinnäkin sain viettää koko päivän kaverin kanssa, jota en ollut nähnyt kahteen viikkoon (olimme peräkkäin lomilla), ja toiseksi pääsi pois leiristä. Se tekee aina hyvää. Kuitenkin leirissä piirit ovat niin pienet, että lana iskee väkisinkin, jos ei vähän saa vaihtelua.

Vaihtelua on tiedossa lisää. Mutta siitä lisää seuraavissa postauksissa...

Pimeetä menoa

Viime viikolla kävimme ampumassa pimeäammunnat. Menimme ampumaradalle valoisan aikaan ampumaan kohdistukset ja sitten pimeällä ammuimme itse ammunnat. Kuvassa vähän valojuovaa ilmassa.


Pimeää ei tarvinnut kauaa odotella kohdistusten jälkeen, koska lähtömme myöhästyi 40 minuuttia: toinen, vasta tällä viikolla ampuva porukka oli käynyt hakemassa asevarastolta ampumarataperäkärryn "vähän" etuajassa. No, saivatpa kuskata sen meille takaisin, kun me istuimme Messissä kahvilla odottamassa.

Sadekin loppui viimein, kun pääsimme ampumaradalle, ja siellä oli ihan kivaa, joskin vähän kuraista. Onneksi valtio tarjosi kurapuvut. :)

Ammuimme sekä pimeätähtäimillä että valonvahvistimella. VV2000 oli kiva. Itse en ole koskaan ennen ampunut sillä, joten olin taas ihan innosta soikeana. Valojuovilla ammuttaessa piti aina odotella sopivaa taukoa, kun ei ollut liian kirkasta ja näki taulut. Kerrankin niin pimeäammunnoissa. :)

Lisäksi minä pääsin valaisevaan osastoon ampumaan valopistoolilla. Sitä kyllä tuli tehtyä jo intissä. Mutta kaikki räiskiminen on aina kivaa!


Ja pimeällä räiskiminen on ihan erityisen kivaa, koska valojuovat ja valopistoolin patruunat ovat näyttäviä.

Täällähän paikalliset aina ryntäävät ampumaradan reunalle odottamaan romuraudan (eli hylsyjen) toivossa, kun he kuulevat meidän ampuvan. Tällä kertaa he joutuivat odottelemaan aika kauan. Mutta saivatpa hienon valoshown. :)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tämä taitaakin olla ensimmäinen kerta, kun meikäläinen on ulkomailla itsenäisyyspäivänä. Mutta eipä se mitään. Meille talo tarjosi prameat juhlat. Juhlinta alkoi juhlalounaalla, missä luettiin kaikkien ylennettyjen nimet. Tosin meidän joukkueellamme juhlinta alkoi jo aiemmin, kun joukkueen ylennetyt tarjosivat meille kakkukahvit. Naminami.


Lounaan jälkeen sitten alkoikin paraatiin valmistautuminen. Paraatissa jaettiin kaikille vanhemman rotaation taistelijoille mitalit. Eli minukllekin. Jee! :)

Paraatin jälkeen kutsuvieraat menivät kokkareille, mutta me tavalliset tallaajat suuntasimme omaan briiffariin konjakille ja katsomaan Tuntematonta Sotilasta (tietysti).

Oikein hyvää itsaria kaikille sinne pohjolaankin!

Körmyesittely osa III

Moi taas! Taas meni lomaviikko viuhahtaen. Enkä ehtinyt edes ajatella kirjoittavani jotain lomatunnelmista. Tiivistetysti voi sanoa, että aurinko näkyi vain lentokoneessa pilvien yllä oltaessa. Aika perus Suomen talvi siis. :)

Totesin tässä, että taitaa olla ihan toivotonta odottaa, että minä jaksaisin urheilla körmyyni verhot. Varastolla ei ole verhotankoja, enkä minä varmastikaan saa sellaisia aikaiseksi itse. Joten esittelenpä uusimman (ja toivottavasti viimeisen) körmyni siis ilman ikkunaverhoja.

Nyt minulla on taas KOKONAINEN merikontti ihan itselläni. Toisesa päässä on "työhuone" ja toisessa päässä "makkari". Työhuone koostuu työpöydästä ja kasasta tietokoneita. Pöytäkoneet on oikeasti tarkoitettu työntekoon ja läppäri pöydällä on ikioma supailukeskukseni.


Kuvassa näkyvät edeltäjän jättämistä kaiutinsysteemeistä etukaiuttimet. Seinillä kuvan ulkopuolella on sitten takakaiuttimet. Eli jos tässä koneella pelaisi vaikka Close Combatia, olisi äänimaailma ihan ruokottoman päheä. Eipä tämä nyt taustalla soiva Evanesencekaan pahalta kuulosta. :)

Propagandajuliste on kulkenut mukanani jokaisessa körmyssä, mutta Pulp Fictionin ostin Ameriikasta (eli jenkkien leiristä) ihan tätä körmyä varten.

Koneen päällä laatikossa oleva johtokasa ja toinen mokoma (käytössäoleva tosin) pöydän alla ovat myös edeltäjän jätöksiä. En vaan ole niillekään vielä saanut mitään aikaan. Ainakin pöydän alle pitäisi ryömiä nippusiteiden kanssa. Siten voisi helpottaa aina yhtä ihanaa siivousta.


Matkalla makkariin ovat vaatekaapit, joiden päätyyn ruuvasin naulakon, ja pari hyllyä. Hyllyt ovat täynnä tyttöilykamaa ja kaikkea muuta ihkua. Esimerkiksi Sinkkuelämien kaikki kaudet dvd:llä. Hyllyn päällä oleva sydänlamppu ja kruunu ovat lahjoja taannoisista tähtiupseeribileistä. Tuovat kyllä körmyyn ihkun tyttömäistä tunnelmaa... Pitäisi vaan vielä saada koppi täyteen Hello Kittyä tai muuta tyttöilykamaa. :)

Sänky on sitten suunnileen samassa kuosissa kuin edellisessäkin körmyssä nalleineen ja Marimekko-tyynynpäällisineen. Pääpuoli on tosin kääntynyt edelliseen körmyyn nähden, ja meinasinkin ensimmäisenä aamuna uudessa körmyssä nousta unenpöpperössä sängystä seinän puolelle. :)

Sängyn jalkopäässä on pyykkisäkki, joten nurkan taakse en kameraani viekään. :p