Se on loppu ny

Kuvituksena kuvia tasaisesti koko vuodelta.


Olen ollut kotona vajaan viikon. Eilen sain vihdoinkin survottua lattialla vellovat vaate- ja tavarakasat kaappeihin ja pesukoneeseen. Ja sitä tavaraa oli: matkatavaroiden painorajoitus on huoltolennoilla kaupallisilta lennoilta tuttu 25 + 5 kg. Minun kaksi matkalaukkuani painoivat noin 50 kg ja käsimatkatavara ei varmasti ollut alle 5 kg. :)


Mutta urheasti ronttasin tavarani Tampereella junaan ihan yksin. Tosiaan, yhden kerran pääsin "nauttimaan" Helsinki-Vantaan sijaan Pirkkalan lentokentästä. PV vaihtoi huoltolentoyhtiötämme huhtikuussa (mutta vasta minun viimeisen Suomi-lomani jälkeen) ja nykyään lennetään Pirkkalaan. Mutta kyllä sitä kerran sieti (HV on minulle huomattavasti parempi paikka sijainniltaan).


Yllättävän vähän tunteita on herännyt kotiutumisesta. Eilen minulla alkoi pesänrakennusvimma, ja ostin parilla sadalla kukkia ja krääsää parvekkeelle sekä uuden lipaston. Mutta mitään vierotusoireita ei ole ollut (ellei sitä lasketa, että rutistin ensimmäisen suomalaisen tölkin panttikelvottomaan kuntoon, koska alhaalla alumiini kierrätettiin massana eikä ollut panttijärjestelmää).


En epäillytkään kaipaavani leirielämää tai intin rytkyjä. Mutta minulla on yllättävän vähän ikävä ihmisiä. Toisaalta, tiedostan varsin hyvin, että heihin voi pitää yhteyttä ja varmasti tärkeimpiin ihmisiin tulen pitämäänkin. Ja on muutaman kanssa jo tullut naamakirjassakin juteltua.


Kaksi selkeää muutosta aikaan ennen missiota olen huomannut: pesen nykyään käsiäni paljon enemmän kuin ennen ja meikkaan vähemmän. Molemmat lienevät ihan positiivisia muutoksia. Hygienia on aina hyvästä, ja taisin olla aikamoinen maalipytty ennen missiota. Ja ainkin lähikaupan juoppo kehui minua kauniiksi luonnollisemmassakin moodissa. ;)


Ny olen vieä oloneuvoksena. Aloitan töissä vasta ensi kuun alusta. Töihin meno saattaa muuttaa fiiliksiä lisää, mutta luulen, että minulle tämä keikka ei nyt vaan ollut niin tunteita herättävä kuin toisille. Monet olivat ratkeamaisillaan itkemään hyvästejä jätettäessä. Minä en. Olen aina ollut aika cool tuolla saralla, mutta mitäs sitä mutenkaan suotta itkemään - aina voi nähdä, jos oikeasti haluaa.


Mutta oli kyllä kiva vuosi ja elämyksenä yksi elämäni parhaista. Tapasin monta ihanaa ihmistä ja sain paljon jänniä kokemuksia. Varmasti lähden joskus uudestaan missiolle. En vaan vielä pariin vuoteen. Ja mieluiten jonnekin muuhun maailman kolkkaan.

Kappas vaan. Siinä se sitten oli. Hei, hei, Camp Ville! T: Minttu :)

Huomenna kotiin

Tänään aamulla lähtivät autoilla kotiin ajavat. Huomenna me muut lennämme kotiin. Koko päivän on ollut haikea tunnelma. Tätä maata, leirielämää ja univormua ei tule ikävä, mutta ihmisiä tulee. Nyt on jo.

Muju on luovutettu, ase on luovutettu ID-kortti on leikattu. Enää ei ole asiaa ulos leiristä paitsi kotiutumaan. Suurin osa kamoista on luovutettu. Kuitilla on enää päälläoleva varustus ja petivaatteet. Laukut pursuavat tavaraa.


Tällä viikolla olen harrastanut ankaraa sotilasturismia. Maannataina kävimme poikain kanssa paikallisen sotasankarin haudalla ja muistomerkillä. Tiistaina eli eilen kävimme katselemassa maisemia eräällä viestiasemalla ja suorittamassa viimehetken ostoksia. Tänään kävimme kavereiden kanssa sitten jäähyväislounaalla.

Vaikka tunnelma on haikea, on Keijolla vahva tunne, että nyt on aika lähteä kotiin. Leiri on täynnä outoja naamoja eikä tänne enää koe kuuluvansa.


Kiitos kaikille ihanille palvelustovereille upeasta vuodesta. Olette jäätäviä! Ja erästä jäätävää herraa lainatakseni: Mama, I'm coming home!

TJ 9

Seuraaja on jo alueella! Jee! Tetra-radio on luovutettu seuraajalle! Jee! Torstaina luovutan tehtävät! Jee! Ensi viikon torstaina himaan! JEE!


Seuraaja saapui viime viikon torstaina, ja sen jälkeen aika on ollut vuorotellen tiukkaa perehdyttämistä ja vuorotellen auringonottoa (kun seuraaja on ollut oppitunneilla). Alkaa palleroinen hljalleen sisäistää juttuja. Enää ei tarvitse tehdä ja näyttää juttuja vaan voi joko seistä vieressä kädet taskussa ja neuvoa tai sitten vain vihjaista, mitä pitäisi tehdä ja antaa toisen sitten hoitaa homma kotiin. Ihanaa tehdä itsensä tarpeettomaksi. :)

Huomenna lähdemme yhdellä vanhojen porukalla ulos syömään. Lauantaina grillaamme toisella. Ja sunnuntaina lähtee vielä kolmas kööri ravintolaan. Koeta tässä sitten huolehtia linjoistasi ja treenata maratonille. :) No, olin minä tänään tunnin lenkillä...

Minä muuten voitin laihdutusvetomme, josta taisin joskus mainita. Palkintokonjakkini sain eilen. Ja sunnuntain syöminki on siis lopetusillallinen kyseiselle vedolle. Sotilaspenkkikisan naistensarjan taas sitten hävisin. Tilanne oli aika tyly: joko voitit tai hävisit - nasten sarjassa kun oli huimat kaksi osallistujaa.

Lopun tunnelmat alkavat olla todellakin käsillä. Tunnelma on toisaalta riemukas (ihanaa päästä kotiin), mutta toisaalta haikea (ihmisiä tulee ikävä). Koetan jaksaa summata koko mission vielä tässä joku ilta yhdessä tai kahdessa postauksessa ja fiilistellä myös kotiinpalaamistunnelmia. Nyt pitää mennä nukkumaan, koska aamulla ohjelmassa olisi taas ihku aamulenkki. Hyvää yötä.

Kylmää korista

Otsikko on joskus kauan sitten Helsingin urheilutalolla olleesta Koffin mainoksesta. Ja sopii minun viimepäiviini oikein hyvin. :)

Ensin perjantaina meillä oli parin eri toimiston oikein hauska ja railakas illanvietto. Allekirjoittanut näytti ulkkareille, miten kaljaa juodaan ja voitin heidät kaljanjuontikisassa (heevausta eli kalja alas mahdollisimman nopeasti). Ilta koki vähän märän lopun, kun minut (ja pari muuta ennen minua) heitettiin palovesialtaaseen vaatteet päällä. Passin reunat ovat vähän kippuralla, mutta rahat kuivuivat ihan sileiksi. :) Tetra-radioni pääsi myös mukaan uimaan, ja se on nyt vähän kuivumassa.

Eilen oli sitten meidän kotiutuvien kunniaksi järjestetty grilli-ilta. Teemana oli sikajuhla ja tarjolla olikin neljä ihan kokonaisena grillattua pikkupossua. Lauantaina meikäläinen ei tumutellut enää kamalan vauhdikkaasti, koska tänään aamulla oli luvassa taisteluosaston kontingenttien välinen koripalloturnaus.

Matsit alkoivat aamulla yhdeksältä. Minä olin pyytänyt Suomelle eilisen juhlan takia mahdollisimman myöhäisen peliajan ja me pääsimmekin kentälle vasta vähän ennen yhtätoista. Herroilla kuumenivat tunteet välillä vähän liikaa, ja koriskentällä olikin havaittavissa ihan lätkäpelitunnelmaa, kun muutama poikakulta yltyi ihan oikeaan nyrkkitappeluun. Miksi ihmeessä miesten pitää aina ottaa urheilu niin h****tin vakavasti?

Mutta oli kyllä ihan kivaa pelata noin niin kuin muuten. Täällä en ole päässyt pelaamaan korista ihan kauheasti, koska suuret joukot pelaavat vain sählyä.

Loppupäivä onkin mennyt sitten auringonotossa. Tämän kotiutuvan faitterin tärkeimmän aktiviteetin lopetin vasta hetki sitten ja kohta hetken lepuutuksen jälkeen lähden kavereiden kanssa vähän ajelemaan ja syömään leirin ulkopuolelle.

Alas pääsee aina

Kyse on vain siitä, kuinka kovaa haluaa tulla.

Meillä oli maanantaina köysilaskeutumista. Tai minä tungin mukaan vähän ylimääräisenä. Olin silloin kauan, kauan sitten varusmiehenä sotilaspoliisi ja pääsin silloin ensimmäisen kerran maistamaan tuota herkkua. Siksipä pyysin päästä mukaan, kun kuulin, että yksi joukkueistamme oli menossa laskeutumaan.

Ja, voi että, oli siistiä! Ensin treenalimme matalammilla seinillä leirin sisällä, mutta iltapäivällä suuntasimme ulos leiristä tosi korkeiden vanhojen siilojen luo (230 porrasaskelmaa katolle), joiden reunoja pitkin tulimme sitten pomppien alas.


Ekan kerran, kun astuu (tai hyppää) reunan yli, vähän jännittää, mutta sitten siihenkin tottuu. Ja onhan se niin, että mitä korkeammalta lähtee tulemaan, sitä kauemmin aikaa jarrumiehellä on reagoida, jos oma jarrutus epäonnistuu.


Kaikki eivät uskaltaneet tehdä hyppylähtöä (köysi löysällä ja hypätään 180 astetta) ja osa ei koettanut edes alaköysilähtöä (reunan yli meno on vaikeampaa), mutta minä tein KAIKEN! Ja olin ihan liekeissä! Eilinen oli yksi mission parhaista päivistä.

Viime aikojen hulinoista...

... kuten lupasin eilen illalla.

Kun kesä tulee, herää leiri taas henkiin, ja briiffareissa alkaa kaiken maailman kissanristijäiset. Meille kesä tuli reilu viikko sitten, kun me päätmme tyttöjen kanssa järjestää jo perinteeksi muodostuneeen (eli toisen kerran) miestenillan. Kaikki järjestäjät saivat listata, ketä he haluavat kutsuttavan mukaan, mutta kutsutuille ei kerrota, kuka heidät on kutsunut. Arvatkoot! ;)

Ja hauskaa oli. Koska juhlat osuivat pitkäperjantaille, oli teemana pääsiäinen ja meno varsin munaisaa.


Miehet kisasivat munaviestissä ja parhaiten maalattu pääsiäismuna palkittiin. Lisäksi meillä oli tarjolla drinkkejä, ja vieraiden piti tunnistaa, ketä järjestäjistä kukin drinkki vastasi. Ne tosin olivat kananmunattomia (mutta ainakin minun shotissani oli munaa...)

Monet tulivat kiittelemään hauskasta illasta. Ja oli itsellänikin tosi kivaa. Mutta aina on ihan ensteksi kivaa, kun muillakin on ollut niin kivaa, että he jaksavat oikein erikseen mainita ja kiittää juhlista.

Lauantaina oli walking out -päivä, joten koko päivä meni viihteellä. Illalla olikin sitten vuorostaan yhden sopivan nuorista miehistä muodostuneen joukkueen järjestämä naistenilta. Varsinkin sen kekkerin kuvamateriaali on niin jäätävää, että sitä ei uskalla julkaista. :) Herrat esittivät varsin mukaansatempaavan, tanssillisen ohjelmanumeron. Grrr... ;)

Tuo kahden päivän juhlarypistys olikin sitten ihan hyvää treeniä viime viikon irtopäiville (joista siis mainitsin eilen).

Olen minä kyllä aloittanut toisenkin treenin: tällä tytöllä alkoi juoksukausi. Kesäkuussa pitäisi kiskaista puolimaraton ja syyskuussa koko setti. Eli viimeaikaisen toiminnan voisi tiivistää siihen, että jos en ole lenkkarit jalassa, olen kaljatölkki kädessä (mitä nyt olen vähän yritellyt välissä töitä tehdä).

Tämän päivän walking outina käytetty viimeinen irtopäivä olikin aika yllättäen hyvin rauhallinen (ainakin minun osaltani). Keskityimme syömään juomisen sijaan. Jatkossa pitäisi campin ympäri kirmailun ja seuraajan perehdyttämisen (ja omien jälkien siistimisen) lisäksi keskittyä ottamaan brunaa, jotta kotiutuu rauhanturvaajan näköisenä. Kunhan se arska vaan paistaisi.

Vikat lomat

TJ-luku pienenee, kotiutuvan kiireet lisääntyvät, ja blogin päivitysväli valitettavasti pitenee. Olin juuri torstaista lauantaihin viettämässä viimeisiä irtopäiviäni naapurimaassa. Meitä oli koossa kunnon ryhmä rämä ja ihan juhlimiseksihan miniloma meni.


No, kiertelimme me jonkin verran vanhassa kaupungissa ja kävimme hauskalla veneristeilyllä. Tosin veneily on laskettavissa juhlimiseksi, koska meillä oli mukana kylmälaukullinen hyvyyksiä, ja kuski tarjoili kotitekoista viiniään. :)


Takaisin päin piti lähteä lauantaina kohtuullisen aikaisin, jotta kuskit eivät joutuneet olemaan liian kauan kuivin suin. Joten ehdimme pyöriä myös walking outilla olleiden kavereiden kanssa. Ja kun eilen illalla palasimme leiriin, oli vuorossa kevään artistivieras ja timanttinen konsertti.



Tänään sitten sai tosissaan keräillä itseään, mutta loppujen lopuksi torkuin aamupalan jälkeen vain muutaman tunnin, kykenin jopa käveylenkille kaverin kanssa ja kävin katselemassa leirin biljarditurnauksen finaalin Messissä.

Koetan jaksaa kertoilla lisää viime aikojen hulinoista alkuviikosta. Nyt väsyttää, ja aamulla on luvassa aikainen herätys.

Kesä, eikä mitään tekemistä...

Maija sen hyvin sanoi. No, oikeasti tässä on kyllä jonkin verran kotiutuvan kiireitä. Tänäänkin kulutin monta tuntia kalustolaskennan loppumainingeissa. Kaikki on tallella. Tervetuloa seuraaja kuittaamaan kaikki romppeet!

Mutta on tässä ollut aikaa ottaa arskaakin. Kun toimistossa ilmastoinnin alla tuli kylmä, piti mennä yläkertaan skydeckille ottamaan poikien kanssa arskaa. Ilmastointiahan ei voi sulkea. :)

Lounastauolla oli edessä hankala valinta: mennäkö katsomaan kun paidattomat laskuvarjojääkärit juoksevat cooperia vai grillamaan omia läskejä. Valitsin jälkimmäisen. Oma napa, paras napa.

Olen tässä miettinyt, josko loppumission tekisi töitä vain iltaisin auringon laskettua ja muuten olisi puhelinpäivystäjänä patiolla... Huomenna se ei tosin onnistu, koska auringon laskiessa on BILEET! Ja lauantaina kanssa! Huomaa, että juhlakausi alkoi auringonpaisteen kanssa yhtä aikaa. Ihkua kevättä ja pääsiäistä sinne pohjolaankin!

Aprillia!

No, en mä mitään juksaa. Kunhan en keksinyt muuta otsikkoa.

Tänään alkoi viimeinen Suomi-loma ennen kotiutumista. Matkalaukku painoi 30 kg (sallittu paino on 25 kg) ja käsimatkatavaratkin olivat aivan ylimitoitetut. Lisäksi kaveri kiltisti raahasi vielä yhden mun repun täynnä tavaraa omana käsimatkatavaranaan. Minäkö materialisti? :)

Raahasin kotiin kaikki hankkimani sisustuselementit, jotka aion kotiuttaa nalleista ja marssivasta sotilaasta Darth Vaderiin. Ja Ausseista mukaan tarttunut Kimble pääsi myös vihdoin Suomeen. Viimeksi ei mahtunut mukaan.


Lisäksi sisko toi mulle omalta "missioltaan" eli miehen työkomennukselta Saksasta ihanan Senseon kahvinkeittimen. Siihen ei saa padeja Suomesta - mutta ranskalaisten Pexistäpä sai. Raahasin siis niitäkin kotiin laukku paukkuen.

Viikon rauhanturvauksellinen uutispläjäys on, että harrastin sotilasturismia ja leikin jääkäriä. Olin nimittäin maanantaina jalkapartiossa. Ei ole kyllä konttorirottaa ruumiilliseen työhön luotu: jalkaterät olivat ihan puhki jo kahden tunnin kävelemisestä. Mutta tulipahan sekin testattua ja nähtyä paikkoja vaihteeksi jalankulkijan perspektiivistä auton ikkunan sijaan. Ja pääsin ensimmäistä kertaa kahville "omassa kotikaupungissa". Kameraa en kehdannut mukaan ottaa - olisi ollut vähän liian turistia. :) Korvaukseksi aiemmin pannun kyydistä otettu kuva kyliltä.

Kähtävä liikenteessä

Tänään tarjoilen teille hieman kuvia paikallisesta liikennekulttuurista, joka on aika hmmm... erilaista kuin Suomessa. Ensinnäkin menopelien variaatio on suurempi ja käyttäytyminenkin villinpää.

Kun tulin alueelle, meille kerrottiin, että vain naiset käyvät täällä autokouluja. Miehet osaavat sitten "luonnostaan" ajaa. Itse olen kyllä nähnyt autokouluauton, jossa oli mies sekä oppilaana että opettajana.

Mutta niihin kuviin.


Kuvassa traktorivetoinen lehmäkuljetus ohittaa hevosvetoista auton tullessa vastaan. Meidän kuskimme ei tohtinut ohittaa kumpaakaan vastaantulevan liikenteen takia ennen kuin vasta vähän myöhemmin. :)


Tässä taas on ihan normaali heinäkuljetus täällä päin. Yhtä turvallisen oloisesti täällä kuljetellaan oikeastaan mitä tahansa. Eläimiltä sidotaan aika usein sentään silmät. Eipä tule stressaantunutta lihaa...


Tämä on valitettavan huono kuva, koska se on otettu läheltä ja nopeasti (ohittaessa). Kuvassa on kuitenkin niinsanottu Madmax eli eräänlainen mopokärry. Madmax on täällä ihan yhtä yleinen menopeli kuin traktori.

Ja yleisin menopeli on sitten kakkosmallin Volkswagen Golf. :) Ja silläkin voi ajaa niin uskomattomiin ryteikköihin ja kärrypoluille. Kun meidän seurueemme jännittää, jääkö maastoauto kiinni mutaan, tulee vastaan vähän ajan päästä kähtävä Golfillaan. :)


Tässä olisi vielä yksi paikallinen erikoisuus: liikennemerkki, joka kertoo, millaisella panssarivaunulla saa ajaa sillan yli. Näihin ei taida törmätä Suomessa. :)

Lopun alkua

TJ 59. Tai ehkä TJ 60. Lentoaikataulu saattaa nimittäin muuttua ja siinä samalla minun kotiutumispäiväni. Joka tapauksessa tässä alkaa hiljalleen huomata, että kohta sitä kotiudutaan.

Kotiutuvien kiireet ovat alkaneet. Millä kotiudut, autolla vai lentokoneella? Haluatko työtodistuksen palvelusajastasi? Haluatko siihen arvostelun? Juokse cooper! Tee lihaskuntotesti! Pieniä kysymyksiä ja nakkeja satelee kohti meitä kotiutuvia faittereita ja kohta meille aletaan varmaan jo patistella tekemään seuraajan perehdytyssuunnitelmia ja meille kerrotaan, koska mitäkin varusteita luovutetaan.

Tällä "kummitusjunalla" ei pääse kotiin. Mutta tulipahan sekin
keran nähtyä. Yleensä vain sen pillit kuuluvat leiriin.

Mutta on toinenkin asia missä huomaa, että jengi kyllästyy. Eilen campin bändi esiintyi messissä. Heti bändin lopetettua suurin osa porukasta kaikkosi omiin briiffareihinsa eikä jäänyt bailaamaan yhdessä kuten ennen vanhaan. Ja illan jälkeen Facebookiin ilmestyi useampi kommentti, jossa todettiin, että kiitos ja hei. Tämä on nyt sitten nähty.

Olen minä itsekin huomannut, että hiljalleen voisi olla ihan kivaa kotiutua. Lomilta palaaminen on ollut tämän vuoden puolella molemmilla kerroilla aina edellistä paljon vaikeampaa, ja pinnakin on selkeästi lyhyempi kin ennen. Ja minä olen kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että minulla kitenkin vaihtui tehtävä puolivälissä ja sain siten uusia kokemuksia ja haasteita.

Onneksi edes jallakoira kimaa onnesta soikeana. Fasse ei enää jaksa.

12 kuukautta ON pitkä aika (ja 6 kk vähän liian lyhyt). Ei ihmekään, että faitteri lopussa väsähtää. Olen miettinyt päissäni, että 9kk voisi olla sopiva aika täällä: ehtisi nähdä ja kokea enemmän kui kuudessa kuukaudessa, mutta hommaan ei kyllästyisi kuten vuodessa ehtii käydä.

Toivottavasti jo pari viikkoa sitten luvattu kevät vidoin saapuisi tänne. Ehkä se piristäisi väsyneitä faittereitakin ja saisi iloisen mielen palaamaan koko leiriin. Sitä odotellessa menen aamusaunaan. :)

Joopa joo

Taas päivittäminen on jäänyt, vaikka ei minulla mitenkään ihan kamalasti tohinaa ole ollutkaan. Sohvan potentiaalikuopassa on vaan niin paljon helpompaa möllöttää kuin koneella.

Mutta niitä asutuskeskustaisteluammuntakuvia (ihana sana)...


Rakensimme siis ihastuttavan pienen vaneritalon ja ryssimme sisään puoliryhmän voimin. Yllä sisään mennään kranaattien kanssa.

Muutama ryhmä sai myös räjäytellä ovia räjähtävällä tulilangalla. Osa sai sitten ampua taloon kranaattipistoolilla. Tässä räjähtää ovi halki:


Ja lopuksi sitten kaikki saivat vielä kokeilla kranaattipistoolia:


Lomien jälkeen täällä ei sitten olekaan tapahtunut mitään ihmeempää mainitsemisen arvoista. Minä vain tsemppailen kovasti laihdutusvetomme kanssa. Ihan kertauksena: minä ja kuusi miestä löimme tammikuussa vetoa, kuka tiputtaa prosenteissa eniten painoa kevään aikana. Minä kilpailuhenkisenä tankkasin ennen aloituspunnitusta pari litraa vettä ja nyt on painoa pudonnut sellaiset 5,9%. Mutta en minä oikeasti LAIHTUNUT niin paljoa ole. Tänään tosin näin aamulla peilistä pitkästä aikaa ylävatsan vatsalihaksia. Jee! Kesäkunto, täältä tullaan!

Koetan tässä myös henkisesti valmistautua cooperin testiin. Huomenna olisi ensimmäinen tilaisuus suorittaa sekin ihanuus, mutta minä taidan etsiä motivaatiota ja vauhtia ensi viikkoon. 2600 metriä lähden yrittelemään. Rotaatiokoulutuksessa meni 2470m ja lokakuussa 2400m (tosin silloin en hakenut tulosta vaan koetin oppia juoksemaan tasavauhtia).

Mutta nyt painun kyllä pehkuihin. Olen sopinut aamu-urheilutreffit, ja herätys on jo ennen kuin imaami kiekuu tornistaan. :)

Pau pau!

Tällä hetkellä istun keskellä Suomen talvea (lämpimästi sisätiloissa tosin). Siksi olen taas ollut ruokottoman huono kirjoittamaan, vaikka ennen lomia taas sattui ja tapahtui: meillä oli kaksi päivää ammuntoja.

Viikko sitten maanantaina meillä oli ITKK-ammunnat sekä tarkuuskivääriammunnat. Tarjolla oli myös perusrynkky kiikaritähtäimellä. ITKK tuli tutuksi jo intissä samoin kuin TKIV-85, mutta oli ihan kiva päästä taas puikkoihin lähes 9 vuoden tauon jälkeen. Ja TRG-42 sekä rynkyn kiikaritähtäin olivat ihan uusia tuttavuuksia.


En muistanutkaan, miten raskas ITKK on ladata. Joko aika kultaa muistot, konekivääreissä on eroja kuten viineissä tai minä olen nyt vain hitosti heikompi kuin vuosituhannen vaihteessa. No, sain minä sen pyssykän kuitenkin ladattua ja pääsin räiskimään. Kuvassa asettelen vyötä paikalleen ennen latausponnistusta.

Tiistaina lysti jatkui, kun toteutimme asutuskeskustaisteluammunnat. Ensin rakensimme hyvin ilmastoidun vaneritalon ja sitten vyöryttelimme ja rynnäköimme sinne 4 kertaa per ryhmä. Ensin menimme sisään ihan vain ammuskellen ja sitten saimme heitellä "käsikranaatteja" (eli jotain paikkuja, joiden nimen jo unohdin) ja hakata sisään ja räjäytellä ovia.Tämän lisäksi saimme kaikki vielä kokeilla kranaattipistoolia.

Ampumarata oli pelkkää mutaa, mutta eipä se menoa haitannut. Minä onnistuin (tottakai, ainahan minä) tiputtamaan reppuni pannun perästä suoraan mutaliejuun. Suurin osa mudasta lähti puutarhaletkulla suihuttelemalla, mutta olinpa kerrankin lomalennolla sen näköinen, että tulen kotiin ihan oikeasta kriisipesäkkeestä. Nyt reppu kuivuu kylppärissä pesukoneen jäljiltä.

AKE-kuvat ovat turvallisesti kamerassani, joka sijaitsee noin 2000 kilometrin päässä kärmyssäni. Tarjoilen AKE-kuvia siis, kunhan pääsen taas sorvin ääreen.

Naisena vihreissä osa II (eli jäätävää avautumista)

Nyt on pari päiväää hajottanut niiiiiin paljon kaikki poikien pimppijutut. Ja välillä kaikki muutkin jutut. Olen kieltämättä todella loman tarpeessa, mutta muutenkin olen havannoinut enemmän sitä, miltä tuntuu olla ainoana tai lähes ainoana naisena miesporukassa.

Vaikka sitä olisi kuinka hyvä jätkä ja yksi "meidän miehistä", niin ei sitä kuitenkaan ole. Koska nainen ei voi hyppiä munasillaan muiden mukana, hän missaa kaikki saunakeskustelut ja muut miesten välisen ystävyyden luomiskeinot. Sama ilmiöhän on havaittavissa yritysmaailmassa: diilit tehdään saunan lauteilla ja häviäjä on se ainoa nainen, joka odottaa takkahuoneessa.

On myös puheenaiheita, joissa nainen on aina häviäjä, kommentoi jotain tai ei. Vaikka oltaisiin housut jalassa. Jos lähdet mukaan, olet pervo, jos et, olet tiukkis.

Ja on asioita, missä naiseus korostuu vaikka sille ei olisi mitään syytä. Esimerkki: jos mies puhuu kaksimielisiä hän on hauska. Jos nainen tekee samoin, hänellä on vain se mielessä. Jos mies pieraisee, suurin reaktio on "aha". Jos nainen pieraisee, se on päivän pääuutisaihe. Naisethan eivät kuulemma piereskele. Eivätkä ulosta. Persreikääkään heillä ei ole, ellei sitä erikseen johonkin tarvita... Just joo.

Kaikkein ärsyttävintä on, että kaksimielisyydestä syytetään vaikka itse ei sitä edes tarkoittanut. Kaksimielisyys on kuitenkin aika usein kuulijan päässä. Tykki ei ole aina housuissa vaan puhe voi olla vaikka huonosti toimivasta videotykistä. Ja kakkonen ei todellakaan aina ole se kakkonen, joka on ykkönen, vaan vaikkapa kakkosjoukkue. Mutta tottakai se puutteessa oleva täti puhuu koko ajan pervoja.

"Eikös olisi kivaa, että tuon tikkarin tilalla olisi iso, suonikas meisseli?" Öö... ei? Kukas se nyt olikaan puutteessa? Ai joo, minä tietysti. Sori...

Onneksi täälläkin kuitenkin on muitakin naisia. Lopulliselta hermojen menemiseltä säästyy, kun viettää ihanan saunaillan heidän kanssaan ihan rauhassa, ilman miehiä. Tyttöjen kesken voi ihan rauhassa puhua esimerkiksi siitä, mitä meinaa ensi lomilla tai walking outilla kampaajalla teettää ilman että kukaan kalju tulee heittämään "hauskaa" ja sata kertaa kuultua vitsiä omista hiustenlaitto-ongelmistaan. Ja kaikesta muustakin kivasta, mitä miehet eivät vaan tajua. Vaikka joku tukanlaitto onkin vähän "hömppää", niin se on kivaa ja siksi oikeastikin aika tärkeää. Kuten muutkin "tyttöjen jutut".

Kiitos, tytöt, että olette olemassa! :)

Numeroi

Kun tammikuussa kävin läpi elämäni aakkosia, niin nyt käydään läpi tärkeitä numeroita. Numeroita valitsen tosin valikoiden, kun muuten tulisi aika pitkä postaus (heh heh).

204 kertaa olen kiertänyt lenkkeillen campin ympäri (300 rikki ennen kotiutumista)
120 Facebook-kaveria tältä missiolta

90 aamua ja kotiutuminen vihdoin koittaa
72 kg nousee penkistä
31 vuotta ikää
23 korttia tullut postcrossingissa ja kaikki toimiston seinällä
13 viikkoa sitten olin viimeksi Suomessa
12 päivän päästä lomille (Suomeen)
10 liikuntakertaa viikossa on enkka tällä missiolla
7 kiloa on tällä hetkellä vaa'an mukaan enemmän kuin tänne tullessa (ja tavoitteena +-0, kun kotiudun)
6 kuppia kahvia jutotu tänään
5 eri majoitusta mission aikana (campin kovin muuttaja, jee)
4 ihastumista missiolla (ja yksipuolisia tainneet olla ainakin suurin osa)
3 tietokonetta körmyssä
2 työkaveria samassa toimistossa
1 alainen

Räjähtävä takatalvi

Takatalvi sitten paukkasi tänne oikein tohinalla. Toissayönä satoi taas lunta, ja vesihanat pitää taas jättää valumaan, jotta putket eivät jäädy.


Mutta pakkasesta huolimatta tämä toimistorotta suuntasi eilen ulkoruokintaan. Lähdin EOD:n (Ei Oo Duunii eli Explosive Ordinance Disposal) mukaan tuhoamaan kasan savupanoksia ja muutaman kovalevyn.

Minäkin pääsin ihan omin pikku kätösini rakentamaan tätä pyhää jysäystä. Kuvassa ladon savupanoksia putkiraivainten väliin.


Ja tässä on valmis paukku: vihreät pötkylät ovat venäläisvalmisteisia putkiräjähteitä (tai jotain sinnepäin, älkää ainakaan kysykö mallia :p), alumiiniputket taas ovat suomalaisia putkiraivaimia (oiskohan M95 - ei hajuakaan...). Noita pötkylöitä voisi liittää yhteen vaikka kuinka monta, päähän kiinnittää kelkan ja sitten työntää koko hienouden miinakenttään ja raivata siten sinne kulkureitin, jota pitkin jääkäri voi sitten kipittää turvallisesti. Keskellä näkyvä valkoinen "viiva" on muoviräjähdettä, jonka molempiin päihin tuli nallit. Kaikki tuhottava materiaali oli putkien väleissä. Räjähdysainetta oli ihan järkyttävä määrä. Pelkkää muoviräjähdettä oli 2 kg. Ja putkiraivaimessa on räjähdettä kilo metrissä ja metrejä taisi matkassa olla 95 tai jotain. Pum!



Ja hieno pum olikin. Ei "katselupaikalla" kuulosuojausta tarvinnut, mutta tulipallo ja sitä seurannut sienipilvi olivat ihanat. Jopa vanha EOD-fasse liikuttui niitä katsellessaan. :)


Kuopan pohjalta löytyi pari kovalevyn palasta, jotka otin muistoksi. Ovat nyt selkäni takana ilmoitustaululla. Vaikka päivä oli pitkälti odottelua, oli kyllä tosi kivaa!

Pää täynnä räkää

Tein sitten klassiset ja otin liian aikaisin aurinkoa liian vähissä vaatteissa. Ja nyt olen sitten flunssan kourissa. Täällä kyllä oikeasti on ollut lämpimiä päiviä. Kun istuu auringossa tuulensuojassa, on suorastaan lämmin ja varpaat maihareissa meinaavat paistua. Mutta jos meinaa pötkötellä toista tuntia housutta ja paidatta itseään kärventämässä, on iho heti ensimmäisestä tuulen vireestä aivan kananlihalla. Ja aamulla herätessä on nenä tukossa.

Minulla nyt vain on paineita ruskettua lisää, koska minä sentään olin jo kesälomalla. Olisi vaan nöyryyttävää, jos koko talven arktisessa ilmastossa viettäneet sällit tulisivat hetkessä rinnalle ja ohi. No, yksi tuli jo. :)

Otin auringonotossani käyttöön myös järeämmät aseet: baby oilin. Kesällä en vielä tähän naurettavuuteen mukaan lähtenyt, mutta eilen minäkin sivelin öljyä iholleni kuin kunnon fasse konsanaan. Kas, baby oil tekee saman prismaefektin iholle ja tehostaa ruskettumista (tai palamista) kuten vesikin. Se ei vaan haihdu iholta. Siksi kovimmat itsensäkäristäjät täällä eivät rasvaa itseään aurinkovoiteella vaan baby oililla. Ja itsekin ajattelin, että olisihan se kiva mennä kotiin edes vähän sen näköisenä, että ollan sitä oltu rauhaa turvaamassa. :)

Perjantaina täällä oli cover-musaa soittava bändi esiintymässä:


Arvannette varmaan, mistä maasta kyseinen bändi tulee. :) Tässä teille vielä toinen kuva, jossa naapurien univormu on vielä paremmin esiteltynä (ihan siltä varalta, ettette ole sellaista ikinä ennen nähneet). IMO kivoimpia univormuja täällä. Ja näyttävät istuvan paremmin kuin meidän nollavitoset tai hellepuvut.

Mäenlaskua

Maanantai olikin ihan supailupäivä: olin kuraattorin retkellä paikallisessa laskettelukeskuksessa.


Oli kyllä hauskaa, vaikka keksuksessa olikin vain yksi hissi auki ja sekin 200 metrin lastenrinteeseen. Lisäksi paikalla oli joku paikallinen hiihtokoulu ja hissiin kamala jono. Mutta pääasia, että sai olla ulkona kauniissa maisemissa ja kaukana töistä. Ja tuli sitä vähän laksettuakin.


Kähtävä on kyllä kähtävä myös hissijonossa. En olekaan aikoihin nähnyt niin härskiä kiilaamista kuin maanantaina. Paikalliset panivat parastaan ja tunkivat suksiaan edellisen takamukseen kiinni, että vain pääsivät ohi. Omiensa ohi he eivät tunkeneet, mutta rauhanturvaajia ohiteltiin härskiksti. Kiitti teillekin.

Kun kyllästyin pulkkamäkeen, kiipesin yhteen suljettuun rinteeseen ja laskin sen alas. Tuli sitten vähän kuntoiltuakin, kun kapusin monoissa jyrkkää rinnettä ylös. Alla oleva kuva on siltä korkeammalta nyppylältä. Mäki oli aika kumpareinen ja jäässä, joten kaatuilin koko ajan, mutta oli kuitenkin hauskaa laskea vähän yli 200 metriä.


Yhdelle sankarille meinasi käydä hassusti: hän oli kavereittensa kanssa kiivennyt vielä minuakin korkeammalle ja joutunut pieneen lumivyöryyn. Lunta ei ollut kai vyörynyt paljoa eikä hän hautautunut sen alle, mutta tuli kuitenkin kierien alas ainakin 100 metriä. Poikaparka löi päänsä kai aika pahasti, koska vielä bussissakin hänellä oli "hassu olo". Onneksi suomalaisten lääkäri on juuri komennuksella muualla... No, näin herran eilen postilla ja hän sanoi olevansa jo varsin ok.

Että näin meillä. Tänään on taas postipäivä, kun huoltolennot tulevat. Tässä minä nyt sitten koetan keskittyä töiden tekoon ja odotan Aku Ankkaa. Ulkona paistaa arska aika mukavasti, joten saatan mennä kohta lenkille, jos en pian saa keskityttyä töihin. Niitä voi koettaa sitten tehdä, kun on jo pimeää.

Varsinainen Big Brother

Eräs jo kotiutunut palvelustoveri sanoi Facebookissa vähän ennen joulua, että kotiuduttuaan sitä tajusi, millainen Big Brother -talo tämä leiri oikein on. Ja onhan se totta. Piirit ovat pienet ja leirikuolema iskee helposti. Silloin sitä vain tulee tehtyä pienistä asioista suuria ja keskityttyä täysin turhiin asioihin. Kuka sanoi mitä, kuka tykkää kenestä, se ja se on ihan mulkku, koska blaa blaa... Kun vaihdoimme kesäasuista talvivaatteisiin, oli TODELLA iso keskustelunaihe, kuinka kauluksia kuuluu oikeaoppisesti pitää, ettei varustus ole niinsanotusti härö. Tämähän on toki päivänpolttava kysymys täällä rauhanturvaamisoperaatiossa.

Eräs nuorempi ja innokkaampi urho jopa sanoi kerran, että hän toivoisi, että täällä tapahtuisi jotain isompaa, että ihmisillä olisi hommia ja he voisivat keskittyä olennaiseen eikä siihen, syökö palvelustoveri perunaa (joka siis menee ihan välittömästi kylkiin) tai onko hänellä Suomen lippu hihassa varmasti suorassa. Eihän nyt kukaan (kai) oikeasti toivo, että täällä olisi rauhatonta, mutta kyllä sen huomaa, ettemme ole missään Tshadissa (joo, emme ole). Enhän mä ole ikinä suoraan kertonut, missä päin maailmaa turvaan rauhaa, mutta suurin osa lukijoistani taitaa sen jo tietää tai ainakin arvata (varsinkin kun suurin osa lukijoista on käsittääkseni mun kavereita).

Ihan sattumalta osui kuva-arkistosta silmiin kuva tutusta kyltistä talon katolla:


Itsekin tuli lomilla ollessa tajuttua sama BB-aspekti. Kun pääsi vähän tuulettumaan maailmalle, sai asioihin perspektiiviä. Varsinkin ihmissuhteet ovat täällä ihan omituisia. Onhan sitä Suomessakin kaikilla aina samat työkaverit. Mutta täällä ne työkaverit asuvat naapurissa ja käyvät samassa baarissa ja samalla kuntosalilla. Ja jos Pekka ja Matti molemmat menevät ja ihastuvat Kaisaan, joutuvat he sietämään toisiaan ja katselemaan kaverin vonkausta, koska eivät pakoonkaan pääse. eikä Kaisakaan pääse pakoon kompaakaan, jos hän vaikka sattuisi haluamaan. Siksi on ihan viksu ratkaisu Porin Prikaatilta kieltää kaikenlainen rauhanturvaajien välinen vehtaaminen. Koska tilanne olisi aika kamala, jos homma ei toimisikaan.

Eikä tähän tarvitse liittyä edes seksiä tai kiinnostusta siihen. Kaikki ihmiset eivät vain tule toimeen keskenään. Ja kotipuolessa niitä typeriä ja inhottavia ihmisiä on helpompi vältellä, koska aina voi vaihtaa baaria, uimahallia, lähikauppaa ja vaikka kaveripiiriäkin, jos toista ei halua nähdä. Täällä vaihtoehtoja kun ei juuri ole, on sitä mulkeron naamaa pakko katsella joka päivä vähintään raitilla tai ruokalassa. Jutella ei onneksi ole pakko.

Ensimmäisellä puoliskolla ihmettelin, eikö vanhemman roottorin jätkillä ole motivaatiota, kun he valittelivat, että oli inhottavaa palata lomilta. Itselle on nyt toisella puoliskolla ilmennyt sama oire. Tänne on kamalaa tulla takaisin. Täällä on kyllä ihan kiva olla. Heti, kun tänne pääsee takaisin ja ryhtyy hommiin, on taas ihan mukavaa. Mutta loman viimeinen päivä tai ainakin paluulento kuluu pienoisessa ahdistuksessa. Nyt, kun kaikki uutuudenviehätys tästä leirielämästä on loppunut, on siviilielämää alkanut arvostaa ihan erilailla. Eikä minulla ole kotona edes perhettä tai ihkua poikaystävää odottamassa. Kuinka kauheaa se paluu silloin olisikaan...

Paluu sorvin äärelle

Loppuloma hujahti niin vikkelästi, etten ehtinyt enää toiselta puolelta maailmaa kirjoitella. Ja lentokentälläoli niin hidas netti, että siellä tapoin aikaa mieluummin lukemalla ja nukkumalla.

Mutta kerronpa loppulomasta. Tosiaan matkasimme toisen lomaviikkomme alussa pois Sydneystä kaverin sukulaisiin. Kaverin mummon veli oli muuttanut 1960 Australiaan, ja me kävimme moikkaamassa häntä, hänen vaimoaan ja hänen tyttärensä perhettä. Tytär oli syntynyt Australiassa ja puhui suomea hauskasti murtaen, eivätkä hänen lapsensa osanneet suomea ollenkaan (paitsi sanoa saunassa, että ovi kiinni).

Sukulaispappa oli oikea supervaari. Vielä 75-vuotiaanakin hän oli tavattoman pirteä ja harrasti aktiivisesti suomalaisten killan toimintaa ja matkusteli karavaanillaan pitkin Australiaa. Meidät hän vei Blue mountainsille katselemaan maailmaa ja läheiseen wildlife parkiin paijaamaan koaloita, kenguruita ja katselemaan tasmanian deviliä ja krokoa (niitä ei olisikaan ehkä uskaltanut paijata). Lisäksi saimme saunoa ja uida sekä vanhempien että tyttären luona. Lisäksi meille tarjottiin aitoa australialaista grilliruokaa. Nam.


Vietimme sukulaisissa kaksi päivää ja sitten palasimme Sydneyhin. Jatkoimme eläinten katselua käymällä akvaariossa sekä katsomassa lisää muita elukoita wildlife parkissa. Lisäksi ajelimme lautalla pari kertaa Manly beachille, ajelimme turistibussilla, kiertelimme lisää kaupungilla, shoppasimme kunnes emme enää jaksaneet, juhlimme, söimme hyvin ja vietimme kaikin puolin ihanan loman.


Kaksi viikkoa on vain kovin lyhyt aika ja ei siinä ajassa olisi ehtinyt katsoa paljoa Sydneytä enempää. Mutta kipinä syttyi ja Ausseihin on ihan pakko päästä vielä uudestaan. Pitänee ottaa joskus useamman kuukauden loma ja matkata uudelleen Australiaan ja käydä samalla myös Uudessa-Seelannissa.


Nyt olen ollut taas kotona campissa jo kolmatta päivää. Matkalla lentokentältä leiriin ahdisti kovasti, koska pelkäsin, että minua odottaisi täällä kamala työlasti. Mutta onneksi keskiviikko oli vielä ihan hiljainen päivä ja sain rauhassa palata arkeen ja orientoitua työntekoon. Torstaina alkoi sitten taas perinteinen tohina. :)

Talvi loppui täällä lomani aikana, ja täällä vallitsee taas synkkä tihkusadesää. Toisaalta ihan kivaa, kun ulkonakin voi taas juosta, mutta oli tämä seutu vaan kauniimpaa valkoisena kuin mustana. Nyt rumuus oikein korostuu, kun roskia ei peitä kasvillisuus eikä lumi.

Urheilua ehti tulla kahdessa viikossa kamalan ikävä, ja olenkin nyt käynyt bodaamassa ja pelaamassa sählyä ihan uudella innolla. Suostuin myös mukaan joukkueenjohtajani lanseeraamaan laihdutusvetoon: se joka tiputtaa painoaan prosenteissa vähiten ennen seuraavaa roottorinvaihtoa, tarjoaa muille ruuan paikallisessa ravintolassa ja ostaa suurimmalle pudottajalle konjakkipullon. Alkupunnitus on huomenna. Pitää tankata paljon vettä... :) Saatan kertoilla tässä blogissani, miten minulla menee vedon kanssa, mutta ei tästä ole mitään laihdutusblogia tulossa, älkää pelätkö. :)

Kesäloma alkoi!

Terveisiä toiselta puolelta maapalloa! Taas on aika palvelusvapaiden ja tällä kertaa vapaat vietetään down under. Lämpötilaeroa lähtö- ja kohdemaan välillä yli 40 astetta...

Saavuimme Sydneyhin torstaiaamuna kahden välilaskun ja noin 20 tunnin lentelyn jälkeen. Toinen välilaskuista oli Dubaissa, jonne saavuimme keskellä paikallista yötä. Jatkolento lähti sitten aamulla ja koko päivä menetettiin, kun lentelimme aikavyöhykkeiden yli. Dubain kenttä oli varsin pramea ja siellä oli jopa metsä:


Tänne saavuimme myös aamusella. Heitimme kamat hotellille, vertailimme lentokoneessa turvonneita nilkkojamme ja lähdimmekatselemaan kaupunkia. Vaikka olimme matkustaneet noin puolitoista vuorokautta ja nukkuneet huonosti, jaksoimme olla urheita turisteja koko päivän, ja illalla bailaamaankin jaksoivat lähteä kaikki paitsi synttärisankari. :)

Olemme ehtineet jo katsella maisemia maantasasta ja huisin korkeasta tornista, ajella lautalla, uiskennella Tyynen valtameen aalloissa, shoppailla ja käydä katselemassa meren eläviä IMAX-teatterissa. Suomeenkin pitäisi kai olla tulossa moinen teatteri, ja maltan tuskin odottaa...

Sydneyn tornin näköalatasanne on mukavat 250m korkealla ja sieltä näki kaupungin hienosti:


Tässä kaupungissa ehkä valloittavin piirre on ehkä ihanat, korkeat rakennukset. Vaikka tornista niitä saikin katsella alaspäin, oli näky silto vakuuttava. Kävimme myös tornin katolla kävelemässä niinsanotun skywalkin. Siinä pääsi kävelemään jopa lasiselle parvekkeelle ja katselemaan suoraan omien jalkojen alle.


Toki oopperatalokin piti käydä katsastamassa. Onhan se JUST SE oopperatalo. Pakollisten fotojen jälkeen ajelimme satamasta toiseen lautalla ja näimme oopperatalon ihan joka suunnasta. Lautalla saimme myös ensimmäiset rusketusraitamme vaikka osalla meistä rusketus oli varsin punertavaa. :)

Eilen kävimme sitten uimassa ja leffassa. Tänään olisi tarkoitus piipahtaa Sydneyn ulkopuolella Blue Mountaineilla ja yöpyä kaverin täällä asuvien sukulaisten luona. Vuorossa saattaa siis olla ensimmäisen elävän kengurun näkeminen. Lisää raporttia täältä kaukaa seuraa... Nyt so long, mates!

Elämäni aakkoset

Mulle ei ole nyt tapahtunut mitään ihmeellistä (mutta kohta tapahtuu, kun pääsen palvelusvapaan vauhtiin - siitä lisää myöhemmin), joten päätin vain kirjoitella. Ja mieleen tuli ainakin Gloria-lehdessä viljelty elämäni aakkoset -teema. Eli kaikilla kirjaimilla jotain. Ja koska mun elämäni täällä on niin erilaista kuin Suomessa, oli ihan hauskaa miettiä tätä:

A niin kuin Aamuliikunta

Meidän komppaniallamme on perinne, että aina rotaationvaihdon aikaan on ohjattua aamuliikuntaa (joo, justiinsa niin kuin intissä aikoinaan <3)

B niin kuin Briffari

Mikään ei ole niin ihanaa, kuin röhnöttää Briiffarin sohvalla ja katsoa porukalla leffoja. Tai aloitella iltaa lauantaina kokoontumalla briiffariin. Tai parantaa maailmaa pikkutunneille briiffarissa Messin sulkeutumisen jälkeen. Briiffari on rauhanturvaajan olohuone, ja sinne kokoonnutaan, jos ei ole lana päällä ja tee mieli mököttää yksin körmyssä.

C niin kuin Cooperin testi

Ensimmäisen kerran tästä nautittiin Säkylässä. Ja palveluksen lähentyessä puoliväliä, oli tiedossa toiset hekumalliset 12 minuuttia. Ja ennen kotiutumista olisi luvassa lisää "herkkua". Mikään ei tapa liikunnan iloa niin hyvin kuin Cooperin testi. Eräs upseerimme sanoi osuvasti: "Minä vielä kerran etsin herra Cooperin haudan ja juon niin paljon kaljaa, että voin kusta siihen haudalle 12 minuuttia putkeen."

D niin kuin Dutya pukkaa

Töitä tekemäänhän tänne on tultu. Mutta täällä työt eivät aina noudata Suomessa totuttuja aikoja. "Jaahas, dutya pukkaa" on tuttu sanonta silloin, kun kutsu töihin käy kesken lounaan, sählymatsin, biljardipelin, kahvitauon tai muun vapaa-ajan toiminnan.

E niin kuin Esimies

Onhan minulla Suomessakin esimiehiä, mutta siellä en kutsu heitä sireiksi. Armeijassa kun ollaan, on esimieskulttuuri hieman korostuneempaa kuin siviilissä. Ja sekin on ihan mielenkiintoinen kokemus. Itselläni kun ei ole ikinä ollut ongelmaa auktoriteettien kanssa.

F niin kuin Fasse

Fasse on vanha kettu RT-hommissa. Fasse on käynyt joko monella missiolla tai hän on vähintään vanhempaa roottoria. Fasse tietää, miten järjestelmä toimii, ja siksi elämä on hänelle joskus jopa helppoa.

G niin kuin Grilli-ilta

Kuukauden kohokohta. Grilli-illassa sananmukaisesti grillataan. Pihvit ovat raakoja ja ruokalan pihalla on monenmonta grilliä. Mutta hauskan grilli-illasta tekee se, että silloin firma tarjoaa ruokajuomaksi jotain vettä väkevämpää, koko jengi on samaan aikaan syömässä ja sapuskan jälkeen on aina hyvät bileet Messissä.

H niin kuin Hiude

Virallisestihan termiä "hiutale" ei saa enää käyttää. Ja kaikki hiutale-riitit on kielletty. Kuulemma jollain aiemmalla missiolla hiudet eivät saaneet syödä ruskeita (suklaa-) vanukkaita, koska ne oli varattu fasseille, vaan saivat tyytyä valkoisiin vanilijavanukkaisiin. Nykyään tällaista jaottelua ei olekaan. Lähinnä kaikkia nauratti, kun uusi roottori toi mukanaan ihan oikeat hiutaleet: kesä loppui kuin seinään uuden roottorin tullessa ja ensilumi satoi pian roottorinvaihdon jälkeen. Ja monta kertaa missiolla olleet kutsuvat toisiaan hiudeiksi.

I niin kuin Isänmaallisuus

Joo, todella kliseistä... Mutta se nyt vaan on niin, että isänmaallisuus on täällä ehkä meidän faitterien suurin yhdistävä tekijä. Ja ihan pakko on todeta, että täällä olen ensimmäistä kertaa ollut itsenäisyyspäivän juhlassa, missä suurin osa oikeasti tuntui tajuavan, mistä oli kyse. Ja täällä olen miesten kuullut ihan vakavalla naamalla selittävän, kuinka liikuttuneita he olivat, kun Suomen lippu meni paraatissa ohi. Ja silläkin uhalla, että kotipuolen kaverit nauravat tälle pateettisuudelle, niin kyllä täällä sekä Puolustusvoimain lippujuhlassa että varsinkin itsenäisyyspäivänä itsekin koki syvempiä tunteita kuin koskaan ennen. Tai ehkä valassa oli yhtä liikuttunut fiilis.

J niin kuin Juhani

Juhani on kaikkea mille ei ole muuta hyvää nimeä. Lisäksi Juhani on suomalaisen kontingentin oma lehti.

K niin kuin Kähtävä

Taas eräs poliittisesti epäkorrekti termi. :) Mutta sitä nyt vain tulee käytettyä. Ja kähtävyys ei ole niinkään rotuasia kuin kulttuurillinen juttu. Ihmisillä nyt vain on tapana tehdä asioita erilailla. "Kähtävä on nähtävä". Mutta ehkä paras kommentti aiheesta oli erään toisen rauhanturvaajan toteama kommentti: "When I come to Finland, You are kähtävä!". Niin kai sitten. :)

L niin kuin Liikunta

Ikinä ei ole tullut liikuttua niin paljoa kuin täällä. Ja täällä on tullut kokeiltua kaikenmoisia lajejakin. Liikunta on hyvän ajankulun lisäksi ainoa keino mahtua samoihin housuihin koko vuoden ajan sekä pitää pää kunnossa. Eikä se nyt ihan kamalasti haittaakaan, että punttisali on täynnä nuoria, muodollisesti päteviä miehiä...

M niin kuin Messi

Ei ole vaikeaa valita, mihin baariin menee lauantaina, kun niitä on vain yksi. Messissä on kivaa hengata lauantai-iltojen lisäksi myös esimerkiksi lounastauoilla ja hakata biljardia.

N niin kuin Nollis

Nollamäki eli Nollis on lempinimi HQ:lle. HQ sijaitsee mäellä ja samaa nimeä on käytetty muillakin missioilla aiemmin (siis muissa maissa). HQ on siitä kiva leiri, että siellä on hiton monta Pexiä. Eli ei tarvitse shopata vain yhdessä kaupassa, vaan tarjolla on ihan oikea ostoskatu. Ja laatu on länsimaista ja tavara aitoa toisin kuin sitten toisella "ostoskadulla" mäen rinteessä leirin ulkopuolella. Siellä taas on sitten todella halpaa shopata...

O niin kuin Oma körmy

Vaikka olenkin seurallinen ihminen, on oma körmy kuitenkin välillä ihan paras paikka. Ja kun oman körmyn on sisustanut ihan vimpan päälle (sain muuten ne verhotkin ikkunaan...), viihtyy siellä varsin mukavasti.

P niin kuin Palvelusvapaa

Henkireikä kaikden dutyn keskellä on viikon tai kahden hengähdystauot, joilla suhataan Suomeen tai muihin jännittäviin maihin. Palvelusvapaat ovat silkkaa sunnuntaita: saa nukuua ihanan myöhään eikä tarvitse tehdä mitään, mikä ei huvita. Tosin Suomi-lomilla tulee yleensä tohotettua ympäriinsä kahta kauheammin kuin täällä...

Q niin kuin Quiz

Tiistai-illan jännittävä ohjelmanumero on tietovisa Messissä. 3o kysymystä ja paras joukkue voittaa viinipullon. Ja aika usein häviäjät pääsevät tekemään kysymykset.

R niin kuin Rynnäkkökivääri

Rakas poikaystäväni Toni. Kun kävin kuittaamassa rynkkyni, oli edellinen omistaja liimannut perään tarran, jossa luki Toni. Ilmeisesti merkatakseen oman rynkkynsä. Tvälläri rupesi ensin repimään tarraa pois, kunnes hän tajusi, että Tonihan on toki minun uuden kultani nimi (armeijassahan rynkyt ovat aina sotilaiden tyttöystäviä - minulla siis on toki poikaystävä).

S niin kuin Sunnuntaibrunssi

Ei sitä voi käsittää, miten ihanaa syöminen on, ennen kuin kokee sunnuntaibrunssin. Koska sunnuntaina tarjotaan vain yksi lämmin ateria, on aamiainen vahvennettu. Ja tarjolla on kaikkea herkkua pitsasta muffinsseihin. Sunnuntaibrunssin ihanuutta korostaa vielä tieto päivän kiireettömyydestä ja mahdollisesti edellisestä illasta johtuva leppoisan raukea olo. :) Ja yleensä brunnsin alkaessa klo 9.00, minulla ainakin on jo aivan kiljuva nälkä.

T niin kuin Tähtiupseeri

Starfleet on ihan omaa luokkaansa. :) Me olemme tällaisia välimallin upseereita: emme mitään oikeita upseereita, mutta kuitenkin siviiliosaamiseltamme sen verran päteviä jätkiä, että upseeritason tehtäviä voi meille myöntää. Ja tähtilaivastosta on revitty vitsiä jos jonkin kerran.

U niin kuin Ulkomaat

Onhan se vaan niin, että matkailu avartaa. Vaikka täällä ollaankin Suomen eteläisimmässä varuskunnassa jne. tulee sitä paikallistakin kulttuuria koettua ja nähtyä. Ja viimeistään silloin, kun palvelusvapailla hyppää naapurimaissa, tulee koettua ja opittua paljon uutta.

V niin kuin Viinaluvat

Täällähän ei juoda (Messin ulkopuolella) mitään A-olutta väkevämpää ilman komentajan lupaa. Kun on joku erikoinen tilaisuus (esimerkiksi joku menee ja ylenee) ja pitää tarjota palvelustovereille esimerkiksi pienet konjakit, tulee täyttää hakemus, jossa kerrotaan, mitä juomaa, montako pulloa ja monelleko hengelle mihin aikaan haluaisi tarjota. Ja komentaja sitten suuressa viisaudessaan hyväksyy lupahakemuksen sellaisenaan tai muutettuna. Ah, tätä byrokratian ihanuutta.

W niin kuin Walking out

Se toinen henkireikä palvelusvapaan lisäksi. Kerran kuussa saa kiskaista siviilit päälle ja lähteä päiväksi tuulettumaan naapurimaan pääkaupunkiin. Walking outille mennään firman tarjoamalla bussikyydillä. Monet ulkoiluttavat walking outilla armaita verovapaita autojaan. Yleensä walking outilla on ollut tapana syödä ja juoda hyvin.

X niin kuin XXX eli porno

Vaikka en itse mikään kyseisen alakulttuurin ystävä olekaan, on täällä päässyt tähänkin taiteenlajiin tutustumaan ihan tarpeeksi. Useimmissa vessoissa on lukemistona alan kirjallisuutta, briiffarien leffahyllyissä on hydrauliikkaelokuvia ja kyllä aiheesta jonkin verran on tullut keskusteltuakin. Virallisestihan pornoa ei täällä katsella. Mutta joskus ehkä on joku saattanut järjestää kisan siitä, kuka löytää ällöimmän elokuvan. Ja suurinta hupiahan on ostaa kavereille synttärilahjat pornokaupoista. Kyllä, olen itsekin sortunut moiseen. :)

Y niin kuin Yhteisöllisyys

Sehän täällä onkin niin siistiä, että yhteishenki on ihan loistava. Kaveria autetaan hädässä, juttuja tehdään yhdessä ja muutenkin me-henki ilmenee monessa asiassa. Täällä ollaan kaikesta kliseisyydestä huolimatta yhtä perhettä. En nyt väitä, että yhteishenki toimisi yhtä vahvana koko suomalaisen kontingentin kattavasti - jossain määrin sitäkin kyllä. Mutta eniten yhteisöllisyyden huomaa omassa komppaniassa ja omassa joukkueessa. Minulla on täällä monta kivaa pikkuveljeä ja jopa pari isompaa.

Z niin kuin Zastava

Zastavahan on Serbian lahja autoteollisuudelle. Meillä täällä on hieman tuunattu Zastava: siinä on sauna. Mobiilisaunan saa varattua korjaamolta ja keissin universaalia valuuttaa vastaan se kyydittää saunojia ympäri leiriä.

Ja kun kansainvälisessä ympäristössä ollaan, niin jätänpä ääkköset pois (osittain siksi, koska en keksi niihin mitään järkevää).

Hyvää uutta vuotta!

Uusi vuosi, vanhat kujeet!

Eilen täälläkin oli uuden vuoden juhla. Meidän leirimme oma bändi soitti Messissä ja tupa oli täynnä. Ja jatkoaikaa oli jopa yli puolen yön! Oli varsin rattoisa ilta, vaikkakin se loppui hieman lyhyempään kuin Suomessa olisi.

Meillä oli ilotulitekielto paloturvallisuuden takia, mutta paikalliset poksuttelivat sitäkin enemmän. Täkäläinen ei paljoa tienaa (keskipalkka on noin 200 euroa kuussa), mutta se ei estä heitä törsäämästä neljännestä kuukausipalkastaan ilotulitteisiin. Ja on täällä jo joulusta asti poksunut. Ja vielä tänään päivälläkin paukkui.

Tänään oli sitten taas sunnuntai keskellä viikkoa. Ja me katselimme taas muutaman taistelijan voimin koko päivän elokuvia. Tästähän alkaa muotoutua jo jonkinmoinen perinne. :) Neljä elokuvaa tuli katsottua, ja välissä kävimme vain syömässä. Alkoi briiffarissa olla iltasella jo aika kuuma ja raskas ilma, kun me olimme siellä koko päivän asustaneet.

Mietin tässä, uskaltaisiko sitä luvata jotain uuden vuoden kunniaksi. Lupauksen pitäisi olla joku, joka on oikeasti pidettävissä ja hyvä ja johon on tarpeeksi motivaatiota. Lupasin jotain viimeksi pari vuotta sitten. Silloin olin juuri toipumassa polvileikkauksesta ja lupasin juosta kesällä puolimaratonin. Se motivoi mukavasti kuntouttamaan polvea. Ja pidin lupaukseni. :)

Koetan keksiä jotain sopivaa. Laihduttamista en ainakaan lupaa (vaikka ehkä pitäisi). Kevään cooperiin voisi laittaa jonkun sopivan haastavan tavoiteajan. Mietinpä asiaa ja kerron heti, kun keksin jotain. Ja tuleepahan sitten paineita pitää lupaus, jos sen täällä netissä toitottaa. :)

Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille!