Nyt on pari päiväää hajottanut niiiiiin paljon kaikki poikien pimppijutut. Ja välillä kaikki muutkin jutut. Olen kieltämättä todella loman tarpeessa, mutta muutenkin olen havannoinut enemmän sitä, miltä tuntuu olla ainoana tai lähes ainoana naisena miesporukassa.
Vaikka sitä olisi kuinka hyvä jätkä ja yksi "meidän miehistä", niin ei sitä kuitenkaan ole. Koska nainen ei voi hyppiä munasillaan muiden mukana, hän missaa kaikki saunakeskustelut ja muut miesten välisen ystävyyden luomiskeinot. Sama ilmiöhän on havaittavissa yritysmaailmassa: diilit tehdään saunan lauteilla ja häviäjä on se ainoa nainen, joka odottaa takkahuoneessa.
On myös puheenaiheita, joissa nainen on aina häviäjä, kommentoi jotain tai ei. Vaikka oltaisiin housut jalassa. Jos lähdet mukaan, olet pervo, jos et, olet tiukkis.
Ja on asioita, missä naiseus korostuu vaikka sille ei olisi mitään syytä. Esimerkki: jos mies puhuu kaksimielisiä hän on hauska. Jos nainen tekee samoin, hänellä on vain se mielessä. Jos mies pieraisee, suurin reaktio on "aha". Jos nainen pieraisee, se on päivän pääuutisaihe. Naisethan eivät kuulemma piereskele. Eivätkä ulosta. Persreikääkään heillä ei ole, ellei sitä erikseen johonkin tarvita... Just joo.
Kaikkein ärsyttävintä on, että kaksimielisyydestä syytetään vaikka itse ei sitä edes tarkoittanut. Kaksimielisyys on kuitenkin aika usein kuulijan päässä. Tykki ei ole aina housuissa vaan puhe voi olla vaikka huonosti toimivasta videotykistä. Ja kakkonen ei todellakaan aina ole se kakkonen, joka on ykkönen, vaan vaikkapa kakkosjoukkue. Mutta tottakai se puutteessa oleva täti puhuu koko ajan pervoja.
"Eikös olisi kivaa, että tuon tikkarin tilalla olisi iso, suonikas meisseli?" Öö... ei? Kukas se nyt olikaan puutteessa? Ai joo, minä tietysti. Sori...
Onneksi täälläkin kuitenkin on muitakin naisia. Lopulliselta hermojen menemiseltä säästyy, kun viettää ihanan saunaillan heidän kanssaan ihan rauhassa, ilman miehiä. Tyttöjen kesken voi ihan rauhassa puhua esimerkiksi siitä, mitä meinaa ensi lomilla tai walking outilla kampaajalla teettää ilman että kukaan kalju tulee heittämään "hauskaa" ja sata kertaa kuultua vitsiä omista hiustenlaitto-ongelmistaan. Ja kaikesta muustakin kivasta, mitä miehet eivät vaan tajua. Vaikka joku tukanlaitto onkin vähän "hömppää", niin se on kivaa ja siksi oikeastikin aika tärkeää. Kuten muutkin "tyttöjen jutut".
Kiitos, tytöt, että olette olemassa! :)
lauantai 28. helmikuuta 2009
torstai 19. helmikuuta 2009
Numeroi
Kun tammikuussa kävin läpi elämäni aakkosia, niin nyt käydään läpi tärkeitä numeroita. Numeroita valitsen tosin valikoiden, kun muuten tulisi aika pitkä postaus (heh heh).
204 kertaa olen kiertänyt lenkkeillen campin ympäri (300 rikki ennen kotiutumista)
120 Facebook-kaveria tältä missiolta
90 aamua ja kotiutuminen vihdoin koittaa
72 kg nousee penkistä
31 vuotta ikää
23 korttia tullut postcrossingissa ja kaikki toimiston seinällä
13 viikkoa sitten olin viimeksi Suomessa
12 päivän päästä lomille (Suomeen)
10 liikuntakertaa viikossa on enkka tällä missiolla
7 kiloa on tällä hetkellä vaa'an mukaan enemmän kuin tänne tullessa (ja tavoitteena +-0, kun kotiudun)
6 kuppia kahvia jutotu tänään
5 eri majoitusta mission aikana (campin kovin muuttaja, jee)
4 ihastumista missiolla (ja yksipuolisia tainneet olla ainakin suurin osa)
3 tietokonetta körmyssä
2 työkaveria samassa toimistossa
1 alainen
204 kertaa olen kiertänyt lenkkeillen campin ympäri (300 rikki ennen kotiutumista)
120 Facebook-kaveria tältä missiolta
90 aamua ja kotiutuminen vihdoin koittaa72 kg nousee penkistä
31 vuotta ikää
23 korttia tullut postcrossingissa ja kaikki toimiston seinällä
13 viikkoa sitten olin viimeksi Suomessa
12 päivän päästä lomille (Suomeen)
10 liikuntakertaa viikossa on enkka tällä missiolla
7 kiloa on tällä hetkellä vaa'an mukaan enemmän kuin tänne tullessa (ja tavoitteena +-0, kun kotiudun)
6 kuppia kahvia jutotu tänään
5 eri majoitusta mission aikana (campin kovin muuttaja, jee)
4 ihastumista missiolla (ja yksipuolisia tainneet olla ainakin suurin osa)
3 tietokonetta körmyssä
2 työkaveria samassa toimistossa
1 alainen
perjantai 13. helmikuuta 2009
Räjähtävä takatalvi
Takatalvi sitten paukkasi tänne oikein tohinalla. Toissayönä satoi taas lunta, ja vesihanat pitää taas jättää valumaan, jotta putket eivät jäädy.
Mutta pakkasesta huolimatta tämä toimistorotta suuntasi eilen ulkoruokintaan. Lähdin EOD:n (Ei Oo Duunii eli Explosive Ordinance Disposal) mukaan tuhoamaan kasan savupanoksia ja muutaman kovalevyn.
Minäkin pääsin ihan omin pikku kätösini rakentamaan tätä pyhää jysäystä. Kuvassa ladon savupanoksia putkiraivainten väliin.
Ja tässä on valmis paukku: vihreät pötkylät ovat venäläisvalmisteisia putkiräjähteitä (tai jotain sinnepäin, älkää ainakaan kysykö mallia :p), alumiiniputket taas ovat suomalaisia putkiraivaimia (oiskohan M95 - ei hajuakaan...). Noita pötkylöitä voisi liittää yhteen vaikka kuinka monta, päähän kiinnittää kelkan ja sitten työntää koko hienouden miinakenttään ja raivata siten sinne kulkureitin, jota pitkin jääkäri voi sitten kipittää turvallisesti. Keskellä näkyvä valkoinen "viiva" on muoviräjähdettä, jonka molempiin päihin tuli nallit. Kaikki tuhottava materiaali oli putkien väleissä. Räjähdysainetta oli ihan järkyttävä määrä. Pelkkää muoviräjähdettä oli 2 kg. Ja putkiraivaimessa on räjähdettä kilo metrissä ja metrejä taisi matkassa olla 95 tai jotain. Pum!
Ja hieno pum olikin. Ei "katselupaikalla" kuulosuojausta tarvinnut, mutta tulipallo ja sitä seurannut sienipilvi olivat ihanat. Jopa vanha EOD-fasse liikuttui niitä katsellessaan. :)
Kuopan pohjalta löytyi pari kovalevyn palasta, jotka otin muistoksi. Ovat nyt selkäni takana ilmoitustaululla. Vaikka päivä oli pitkälti odottelua, oli kyllä tosi kivaa!
Mutta pakkasesta huolimatta tämä toimistorotta suuntasi eilen ulkoruokintaan. Lähdin EOD:n (Ei Oo Duunii eli Explosive Ordinance Disposal) mukaan tuhoamaan kasan savupanoksia ja muutaman kovalevyn.
Minäkin pääsin ihan omin pikku kätösini rakentamaan tätä pyhää jysäystä. Kuvassa ladon savupanoksia putkiraivainten väliin.
Ja tässä on valmis paukku: vihreät pötkylät ovat venäläisvalmisteisia putkiräjähteitä (tai jotain sinnepäin, älkää ainakaan kysykö mallia :p), alumiiniputket taas ovat suomalaisia putkiraivaimia (oiskohan M95 - ei hajuakaan...). Noita pötkylöitä voisi liittää yhteen vaikka kuinka monta, päähän kiinnittää kelkan ja sitten työntää koko hienouden miinakenttään ja raivata siten sinne kulkureitin, jota pitkin jääkäri voi sitten kipittää turvallisesti. Keskellä näkyvä valkoinen "viiva" on muoviräjähdettä, jonka molempiin päihin tuli nallit. Kaikki tuhottava materiaali oli putkien väleissä. Räjähdysainetta oli ihan järkyttävä määrä. Pelkkää muoviräjähdettä oli 2 kg. Ja putkiraivaimessa on räjähdettä kilo metrissä ja metrejä taisi matkassa olla 95 tai jotain. Pum!
Ja hieno pum olikin. Ei "katselupaikalla" kuulosuojausta tarvinnut, mutta tulipallo ja sitä seurannut sienipilvi olivat ihanat. Jopa vanha EOD-fasse liikuttui niitä katsellessaan. :)
Kuopan pohjalta löytyi pari kovalevyn palasta, jotka otin muistoksi. Ovat nyt selkäni takana ilmoitustaululla. Vaikka päivä oli pitkälti odottelua, oli kyllä tosi kivaa!
maanantai 9. helmikuuta 2009
Pää täynnä räkää
Tein sitten klassiset ja otin liian aikaisin aurinkoa liian vähissä vaatteissa. Ja nyt olen sitten flunssan kourissa. Täällä kyllä oikeasti on ollut lämpimiä päiviä. Kun istuu auringossa tuulensuojassa, on suorastaan lämmin ja varpaat maihareissa meinaavat paistua. Mutta jos meinaa pötkötellä toista tuntia housutta ja paidatta itseään kärventämässä, on iho heti ensimmäisestä tuulen vireestä aivan kananlihalla. Ja aamulla herätessä on nenä tukossa.
Minulla nyt vain on paineita ruskettua lisää, koska minä sentään olin jo kesälomalla. Olisi vaan nöyryyttävää, jos koko talven arktisessa ilmastossa viettäneet sällit tulisivat hetkessä rinnalle ja ohi. No, yksi tuli jo. :)
Otin auringonotossani käyttöön myös järeämmät aseet: baby oilin. Kesällä en vielä tähän naurettavuuteen mukaan lähtenyt, mutta eilen minäkin sivelin öljyä iholleni kuin kunnon fasse konsanaan. Kas, baby oil tekee saman prismaefektin iholle ja tehostaa ruskettumista (tai palamista) kuten vesikin. Se ei vaan haihdu iholta. Siksi kovimmat itsensäkäristäjät täällä eivät rasvaa itseään aurinkovoiteella vaan baby oililla. Ja itsekin ajattelin, että olisihan se kiva mennä kotiin edes vähän sen näköisenä, että ollan sitä oltu rauhaa turvaamassa. :)
Perjantaina täällä oli cover-musaa soittava bändi esiintymässä:
Arvannette varmaan, mistä maasta kyseinen bändi tulee. :) Tässä teille vielä toinen kuva, jossa naapurien univormu on vielä paremmin esiteltynä (ihan siltä varalta, ettette ole sellaista ikinä ennen nähneet). IMO kivoimpia univormuja täällä. Ja näyttävät istuvan paremmin kuin meidän nollavitoset tai hellepuvut.
Minulla nyt vain on paineita ruskettua lisää, koska minä sentään olin jo kesälomalla. Olisi vaan nöyryyttävää, jos koko talven arktisessa ilmastossa viettäneet sällit tulisivat hetkessä rinnalle ja ohi. No, yksi tuli jo. :)
Otin auringonotossani käyttöön myös järeämmät aseet: baby oilin. Kesällä en vielä tähän naurettavuuteen mukaan lähtenyt, mutta eilen minäkin sivelin öljyä iholleni kuin kunnon fasse konsanaan. Kas, baby oil tekee saman prismaefektin iholle ja tehostaa ruskettumista (tai palamista) kuten vesikin. Se ei vaan haihdu iholta. Siksi kovimmat itsensäkäristäjät täällä eivät rasvaa itseään aurinkovoiteella vaan baby oililla. Ja itsekin ajattelin, että olisihan se kiva mennä kotiin edes vähän sen näköisenä, että ollan sitä oltu rauhaa turvaamassa. :)
Perjantaina täällä oli cover-musaa soittava bändi esiintymässä:
Arvannette varmaan, mistä maasta kyseinen bändi tulee. :) Tässä teille vielä toinen kuva, jossa naapurien univormu on vielä paremmin esiteltynä (ihan siltä varalta, ettette ole sellaista ikinä ennen nähneet). IMO kivoimpia univormuja täällä. Ja näyttävät istuvan paremmin kuin meidän nollavitoset tai hellepuvut.
keskiviikko 4. helmikuuta 2009
Mäenlaskua
Maanantai olikin ihan supailupäivä: olin kuraattorin retkellä paikallisessa laskettelukeskuksessa.
Oli kyllä hauskaa, vaikka keksuksessa olikin vain yksi hissi auki ja sekin 200 metrin lastenrinteeseen. Lisäksi paikalla oli joku paikallinen hiihtokoulu ja hissiin kamala jono. Mutta pääasia, että sai olla ulkona kauniissa maisemissa ja kaukana töistä. Ja tuli sitä vähän laksettuakin.
Kähtävä on kyllä kähtävä myös hissijonossa. En olekaan aikoihin nähnyt niin härskiä kiilaamista kuin maanantaina. Paikalliset panivat parastaan ja tunkivat suksiaan edellisen takamukseen kiinni, että vain pääsivät ohi. Omiensa ohi he eivät tunkeneet, mutta rauhanturvaajia ohiteltiin härskiksti. Kiitti teillekin.
Kun kyllästyin pulkkamäkeen, kiipesin yhteen suljettuun rinteeseen ja laskin sen alas. Tuli sitten vähän kuntoiltuakin, kun kapusin monoissa jyrkkää rinnettä ylös. Alla oleva kuva on siltä korkeammalta nyppylältä. Mäki oli aika kumpareinen ja jäässä, joten kaatuilin koko ajan, mutta oli kuitenkin hauskaa laskea vähän yli 200 metriä.
Yhdelle sankarille meinasi käydä hassusti: hän oli kavereittensa kanssa kiivennyt vielä minuakin korkeammalle ja joutunut pieneen lumivyöryyn. Lunta ei ollut kai vyörynyt paljoa eikä hän hautautunut sen alle, mutta tuli kuitenkin kierien alas ainakin 100 metriä. Poikaparka löi päänsä kai aika pahasti, koska vielä bussissakin hänellä oli "hassu olo". Onneksi suomalaisten lääkäri on juuri komennuksella muualla... No, näin herran eilen postilla ja hän sanoi olevansa jo varsin ok.
Että näin meillä. Tänään on taas postipäivä, kun huoltolennot tulevat. Tässä minä nyt sitten koetan keskittyä töiden tekoon ja odotan Aku Ankkaa. Ulkona paistaa arska aika mukavasti, joten saatan mennä kohta lenkille, jos en pian saa keskityttyä töihin. Niitä voi koettaa sitten tehdä, kun on jo pimeää.
Oli kyllä hauskaa, vaikka keksuksessa olikin vain yksi hissi auki ja sekin 200 metrin lastenrinteeseen. Lisäksi paikalla oli joku paikallinen hiihtokoulu ja hissiin kamala jono. Mutta pääasia, että sai olla ulkona kauniissa maisemissa ja kaukana töistä. Ja tuli sitä vähän laksettuakin.
Kähtävä on kyllä kähtävä myös hissijonossa. En olekaan aikoihin nähnyt niin härskiä kiilaamista kuin maanantaina. Paikalliset panivat parastaan ja tunkivat suksiaan edellisen takamukseen kiinni, että vain pääsivät ohi. Omiensa ohi he eivät tunkeneet, mutta rauhanturvaajia ohiteltiin härskiksti. Kiitti teillekin.
Kun kyllästyin pulkkamäkeen, kiipesin yhteen suljettuun rinteeseen ja laskin sen alas. Tuli sitten vähän kuntoiltuakin, kun kapusin monoissa jyrkkää rinnettä ylös. Alla oleva kuva on siltä korkeammalta nyppylältä. Mäki oli aika kumpareinen ja jäässä, joten kaatuilin koko ajan, mutta oli kuitenkin hauskaa laskea vähän yli 200 metriä.
Yhdelle sankarille meinasi käydä hassusti: hän oli kavereittensa kanssa kiivennyt vielä minuakin korkeammalle ja joutunut pieneen lumivyöryyn. Lunta ei ollut kai vyörynyt paljoa eikä hän hautautunut sen alle, mutta tuli kuitenkin kierien alas ainakin 100 metriä. Poikaparka löi päänsä kai aika pahasti, koska vielä bussissakin hänellä oli "hassu olo". Onneksi suomalaisten lääkäri on juuri komennuksella muualla... No, näin herran eilen postilla ja hän sanoi olevansa jo varsin ok.
Että näin meillä. Tänään on taas postipäivä, kun huoltolennot tulevat. Tässä minä nyt sitten koetan keskittyä töiden tekoon ja odotan Aku Ankkaa. Ulkona paistaa arska aika mukavasti, joten saatan mennä kohta lenkille, jos en pian saa keskityttyä töihin. Niitä voi koettaa sitten tehdä, kun on jo pimeää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
