torstai 16. lokakuuta 2008

Taas rivissä

Lomat on nyt lusittu ja paluu arkeen iskee kuin tuhat volttia (juu, jokunen Korkkari on joskus tullut luettua - Suomen sodista tiätty). Täällä on ihan kivat hässäkät luvassa, kun on omia hommia ja viimeiset viikot aikaa perehtyä seuraavaan hommaan. Meillä siis rotatoidaan ensi kuussa ja siinä samalla meikäläinen vaihtaa tehtävää vähän jännempään hommaan. Nyt on sitten loppukiri käynnissä, kun yritän riipiä edeltäjältäni viimeisetkin tiedonmurustet ja muut olisi hyvä tietää tämäkin -jutut.

Uusi homma sisältää myös muuton eri osaan leiriä. Olen ehkä eniten tässä leirissä muuttanut ihminen. Ensin asuin puolitoista viikkoa vierasmajoituksessa, että vanhat ehtivät alta pois. Sitten pääsin omaan körmyyn, joka tosin isompana annettiin korkea-arvoisemmalle puolentoista kuukauden kotiutumisen jälkeen. Sitten kökötin kaverin nurkissa puolitoista viikkoa, kunnes kotiutuvat ulkkarit muuttivat alta pois, ja sain nykyisen koppini. Ja kohta taas mennään. Tällä kertaa taas isompaan asuntoon (juu, kuvia luvassa, kunhan aika koittaa). :)

Tuli sitten lomilta hankittua muutama sisustuselementti. Niistä massiivisin on allaoleva kaveri. Tyyppi on noin metrin korkuinen ja löytyi eurolla kirpparilta. Hänessä on vaan yksi huono puoli: hän vähän vuotaa. Jos en löydä falskaavaa kohtaa, saa E.T. lähteä viimeiselle retkelleen muuton yhteydessä. Parka on muuten vielä ihan nimetön. Ehdotuksia?


Muuten täällä on ihan normimeininki. Vähän harmitta (taas kerran), kun täällä on tapahtunut kaikkea kivaa minun poissaollessani. Tällä kertaa kiva on ollut jopa urheilua eikä pelkkää juhlimista: viime lauantaina järjestettiin meidän leirissämme sotilaspenkkikisa ja toisessa leirissä hauska joukkuekilpailu. Joukkuekilpailussa piti olla kuuden hengen joukkue, joista kaksi on naisia. Lajeina oli penkkipunnerrus, auton veto, viestijuoksu ja tandemhiihto. Minua kysyttiin mukaan, mutta valitettavasti olin lomilla. Olisi ollut hauskaa päästä vetämään autoa. Mutta hyvin Suomi pärjäsi ilman minuakin: olimme kuulemma toisia.

Sotilaspenkkikisassakin oli naisten sarja, ja naisia oli osallistunut jopa kolme. Miehillä oli kaksi sarjaa: omalla painolla nostavien sarja ja fitness-sarja, jossa nostettiin 2/3 omasta painosta. Naiset nostivat puolta omasta painostaan. Naisten voittaja oli nostanut 30 toistoa. Eipä olisi meikäläisellä siis ollut jakoa kisassa - lähinnä siksi, kun on tuota elopainoa päässyt vähän kertymään (ja täällä missiollakin se on vain lisääntynyt, vaikka suunnitelma oli tänne tultaessa ihan päinvastainen) ja nostettava painokin olisi siten ollut hillitön. Mutta kevään kisaan mennessä ehtii sekä treenata että dietata. Ehkä minä en silloin satu olemaan lomalla ja satun jopa olemaan kondiksessa. Kondikseen olisi kyllä tarkoitus päästä jo tammikuuksi, kun minä, neiti superurheilija ja kaksi muuta taistelutoveria suuntaamme Australian kesään! Pitäisiköhän aloittaa laihdutusblogi? :)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vuotokohdan löytämiseen toiminee sama konsti kun hitaasti vuotaavaan fillarin kumiin: reilusti ilmaa sisään, upotetaan veteen ja katsotaan mistä kuplii. Fillarirenkaan kohdalla onnistuu lavuaarissa kun parikymmentä senttiä kerrallaan upottaa veteen. E.T. saattaa vaatia isomman altaan ja vähän voimaa että saa upotettua. Vuotokohta todennäköisesti kuitenkin saumassa joiden tarkistaminen lienee helppoa.

- Kirjastolta terveisiä

sgt kirjoitti...

Kiitos, kiitos. Harmi, kun kaikki meidän palovesialtaat on jo tyhjennetty talviteloille. Olisi voinut viedä ufon uimareissulle...