Rok rok!

No niin. Taas on vierähtänyt aikaa viime postauksesta. Mutta palataanpa vähän ajassa taaksepäin. Meillä kävi täällä bändivieras Suomesta. Syyskuun viimeinen lauantai oli siis oikea juhlapäivä: ensin lähdin kavereitteni kanssa syyskuun walking outille (eli virkistyspäivälle) ja illalla oli konsertti. Walking outista jo kerroinkin.

Illan konsertti alkoi kahdeksalta. Se järjestettiin liikuntahallissa, koska sää oli ollut kehno. Kun minä ja kaverit menimme saliin kymmnetä vaille, olimme ensimmäiset paikalla ja kaikki valot olivat vielä päällä. Mutta kyllä paikalle hiljalleen valui jengiä ja tunnelma alkoi tuntua oikealta konsertilta.


Kuten jo mainitsinkin viime postauksessa, esikunta- ja huoltokomppanian naiset olivat anoneet komppanian päälliköltään lupaa olla konsertissa hiukset auki, ja he olivatkin luvan saaneet. Juuri ennen konserttia koko suomalaisen kontingentin komentaja sitten laajensi luvan koskemaan kaikkia naisia. Piti siinä sitten ponnari avata vaikka enää ei ehtinytkään katsoa peiliin ja asetella karvoja kohdilleen. Sain sitten kuulla monta kertaa illan aikana, että "Voi kun sä olet ihan erinäköinen". Itse olen tämän kokeilun jälkeenkin sitä mieltä, että jotenkin univormun kanssa näyttää paremmalta, kun hiukset ovat kiinni. Mielestäni esim. bändin seurueessa olleet naiset näyttivät "ihan häröiltä", kun he pitivät hiuksiaan auki (vieraat siis hengasivat myös kurkkusalaateissa). Tottumiskysymys varmaan.

Konsertti oli peruskamaa. Bändi ei ole mikään minun ylin suosikkini, mutta se oli varsin positiivinen yllätys noin niin kuin livenä. Ja olihan se kivaa vaihteeksi kuulla elävää musiikkia.


Illan "kohokohdan" missasin, kun olin juuri ulkona. Kaveri (tyttö) oli toisen kaverin (poika) hartioilla lavan edessä ottamassa kuvia (tytöllä on läyhy järkkäri), ja yht'äkkiä hän huomasi, kuinka kannattelija kumartui kohti lavaa ja artisti nappasi häntä kädestä kiinni. Hän sitten totesi, että ok, olen menossa lavalle, ojensi kameran pois ja antoi mennä. Eikä tässä vielä kaikki: lauleskelun lisäksi lavalla tapahtui koko campin julkisin suudelma, josta ei edes tullut esitutkintaa. :)

Konsertti loppui kymmeneltä ja minä lähdin yhteen briiffariin jatkoille. Mutta koska kaikki taisivat olla messissä, mekin valuimme pian sinne. Ilta oli kyllä varsin railakas ja hauska. Pikku moka tosin vielä sattui: messin henkilökunta ei tiennyt, että heillä oli puolen tunnin jatkoaika. Mutta ilmeisesti kukaan muukaan ei ollut lukenut käskyä, koska messin sulkeutumista ei kuulemma protestoitu yhtään. Camp Comendant oli ollut hyvin ihmeissään, kun hän ohiajaessaan huomaa messin olevan ihan hiljainen ja baarityttöjen siivoavan pöytiä.

Näin meillä. Huomenna menen lomille, joten taas saattaa olla pikkaisen taukoa postauksissa. Mutta jos jotain kirjoitettavaa tulee mieleen, niin sitten toki postaan.