Matkaan lähdetään aamutuimaan firman tarjoamalla bussikyydillä. Shuttle-busseja kulkee joka maanantai, torstai ja lauantai. Menomatkalla bussissa on yleensä aika unelias tunnelma. Pari taistelijaa uinui varsin herkissä tunnelmissa:
Walking outin yleisin teema on syödä ja juoda hyvin. Koska meitä oli matkassa 3 naista ja yksi setä, me suoritimme myös ankaraa shoppailua. Mutta kyllä me hieman söimme ja joimmekin. Tässä kuva aamupäivän huikopalasta (juustolla täytetty ja leivitetty lettu, jota dipattiin smetanaan):
Huikopalan jälkeen menimme sitten ostoksille. Setäkin jaksoi mukana todella kiltisti. Itse hän ei kyllä löytänyt mitään ostettavaa, mutta me tytöt kyllä panimme dinaareita haisemaan hänenkin edestään.
Toisaalta on vähän pöljää ostaa kamalaa kasaa siviilivaatteita, kun ei niitä täällä ihan kamalasti tule käytettyä. Kaupoissa oli monta kivaa vaatetta, jotka sopisivat Suomessa työvaatteiksi. Suomen töihin palaaminen tuntui kuitenkin niin kaukaiselta, että jätin ne vaatteet kaupan hyllylle. Ostin takin ja toppaliivin,jotka varmasti tulevat seuraavalla walking outilla tarpeeseen. Syksy kun tulla ja yllätti (kuten taisin jo aiemmin mainita). Tosin kohta edessä on kyllä taas Suomi-loma ja sieltä voi tuoda lämpimämpää rättiä. Mutta eihän nainen tarvitse kuin hyvän tekosyyn shopatakseen. :p
Ihaninta walking outissa on se, että saa vaihteeksi pukeutua muuhunkin kuin univormuun ja pitää hiukset auki. Tosin lauantai oli sikälikin spesiaali päivä, että illalla campissa oli bändi esiintymässä, ja meillä naisilla oli komentajan lupa olla hiukset auki. Tosin se sitten taas univormun kanssa tuntui ihan häröltä - ja kuulemma näytinkin "ihan erilaiselta".
Konsertista lisää myöhemmin, kunhan kuvien nettijulkaisupolitiikka selviää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti