Ensimmäinen jännittävä asia oli, löydämmekö ampumaradalle. Ajalla ennen minua kavereille kävi kerran niin, että he eivät ikinä päässeet perille asti, koska eivät osanneet reittiä. Onneksi meidän joukkomme olivat vahvistuneet sitten niiden aikojen ja löysimme perille vallan vaivattomasti (koska yksi meistä oli käynyt ampumassa jo aiemmin toisella porukalla).
Asearsenaalina meillä oli kaksi erilaista kivääriä (joista toinen on vanha tuttu RK-95), kaksi erilaista pistoolia (joista toinen tunkeista tunkein Suomen armeijan FN), pumppuhaulikko ja MP5-konepistooli. Tässä se toinen kivääri käsittelyssä:
Ensin ammuimme ns. normaaleja ammuntoja (10 laukausta omaan tahtiin) ja tutustuimme ennalta tuntemattomiin aseisiin. Ulkomaan vahvistuksemme suorastaan ihastui rynkkyyn ja kutsui omaa kivääriään vesipyssyksi. :) Minä vuorostani ihastuin taas kerran haulikkoon. Siinä on vaan jotain tosi äijää. MP05 oli myös varsin kiva: se on mukava tyttöjen pyssy, koska se potkii varsin vähän.
Myös ammunnoissa pätee sama laki kuin muuallakin elämässä: kun jengi vähenee, pidot paranee. Osan porukastamme piti poistua ennen muita, ja meitä jäi jäljelle vain viisi innokasta sekä kamala lasti kuteja. Ja eihän sellaisessa tilanteessa voi tehdä muut kuin ampua sarjaa. :) Kaikki saivat lipastaa aseita omaan tahtiin ja tyhjentää lippaat haluamallaan tyylillä. Ja hauskaa oli. Teimme tyylikkäitä lippaanvaihtoja ja räiskimme ensin sarjaa kiväärillä, minkä jälkeen viimeistelimme uhrimme (eli maalitaulun) vielä pistoolilla. Ja ei olisi tämä tyttö voinut olla onnellisempi!
Ammuntojen jälkeen keräsimme suurimman osan hylsyistä, minkä jälkeen annomme paikallisille luvan tulla radalle noukkimaan loput. He todellakin odottivat koko monen tunnin ammunnan ajan, jotta pääsivät keräämään hylsyjä (jotka he sitten myyvät kai romumetallina). Melko surullista menoa. Ja vähän arvelutti myös lapsosten kuulon nykytila, koska he eivät todellakaan harrastaneet mitään kuulosuojausta. Rata oli vielä vanhalla louhoksella, ja laukaukset kaikuivat varsin kovaäänisesti viereisestä kallioseinästä.
Kaveri oli soitellut minulle ammuntojen aikana ja kertonut ilouutisen: illalla oli tiedossa grillibileet. Mikäs olisikaan ollut parempi tapa kruunata ihana päivä, kuin mennä jortsuilemaan. Ja kyllä tämä tyttö jorasi. Olin suorastaan liekeissä. Enkä juhlinnan johdosta päässyt edes tapaamaan liskoja, vaikka kotimatkalla tapasinkin heidän lystikkäämmän serkkunsa herra konnan:
Paras päivä täällä tähän mennessä, pakko sanoa!
3 kommenttia:
Hyvä neiti N,
ase ei ole suinkaan "RK-62" vaan RK95! "Vesipyssy" on Steyr AUG. Ase, jota tarkoitat on Heckler & Koch MP5 ei mikään MP05!
Anonyymi: seison korjattuna. Intissä pelasin aina 62:lla ja se on jotenkin iskostunut päähän. :)
Korjasinpa muutkin tuohon tekstiini. Paitsi vesipyssyä en, koska se oli minusta hauska lempinimi ja kyseisen taistelijan oma mielipide.
Ja pitänee tehdä lisää typeriä virheitä, jotta tänne saa kommentteja. :p
Lähetä kommentti