tiistai 23. syyskuuta 2008

Apua, mä en pääse nettiin!

Eilen oli kamala päivä. Meiltä meni netti poikki. Campin intra toimi kyllä, ja suurin osa ihmisistä (esim. minä) pystyi kyllä tekemään työtään, mutta koneen supailukäyttö ei onnistunut.

Ei irkkiä!
Ei Facebookia!
Ei voi lukea lehtiä!
Ei voi lukea blogeja!

Onko elämällä tuolloin enää mitään sisältöä? :)

Oikeastihan täällä on asiat nettiinpääsyn suhteen todella hyvin. Useimmilla konttorirotilla on oma nettikone tai ainakin toimistossa yhteiskäytössä yksi nettikone (kaikilla tieskareilla ei siis pääse nettiin). Lisäksi meillä on omassa briiffarissamme yksi nettikone ja wlan, jonka kautta pääsee omalla siviilikoneella nettiin. Lisäksi Messissä on myös wlan sellaisille, joilla ei ole briiffarissa wlania, sekä muutama nettikone. Ihan hyvin tällaisessa kriisipesäkkeessä. ;)

Ylläpitäjät aina naureskelevatkin sitä, että eniten puheluita tulee atk-päivystäjälle, jos netti kyykkää. Juu, kyllä täällä töitä tehdään. :) (Osa oikesti tarvitsee nettiyhteyttä myös työhön - eivät tosin kaikki).

Olenhan minä Suomessakin nettiriippuvainen: joka päivä töissä irkki ja mese auki ja kavereiden kanssa tulee juteltua ja sovittua menoista lähinnä sähköisillä viestimillä. Mutta täällä se jotenkin korostuu: kun ei voi sopia, että mennäänpäs kahville, on se irkkaaminen ainoa tapa pitää yhteyttä kamuihin. Toki onhan meillä puhelimia, mutta irkki on sikäli kiva, että kuulumiset voi broadcastata koko kanavalle, kun taas puhelimessa kaikki asiat pitää kertoa kullekin kamulle vuorollaan.

Tämä blogi on myös yksi tapa kertoa kavereille kuulumisia. Kiinnostuneet saavat lukea tätä ja voin sitten keskittyä olennaiseen kuulumisten kertomisen sijaan, kun joskus harvoin nähdään.

Oli muuten taas hassu nettiin ja tieskareihin liittyvä tapaus tässä pari päivää sitten. Olin juuri lukemassa sähköpostejani, kun työkaveri pelmahtaa paikalle.

"Luetsä sähköposteja pinellä?"
"Joo, mulla on screeni yhdellä palvelimella ja pine siellä aina auki."
"Tosi hienoa. Musta on hieno piirre, että nainen lukee sähköpostinsa pinellä."

Taisin vain naurahtaa vastaukseksi. Olisi kyllä pitänyt sanoa, että herra on tainnut tapailla ihan vääränlaisia naisia, jos nainen ja pine on ihan uusi yhdistelmä. :) Mutta ehkä nämä pikku pulliaiset eivät ole tottuneet nörttityttöihin. Ja itselle se taas on ihan normi.

Olikin muuten minulle aikamoinen shokkiefekti, kun törmäsin täällä tyhmiin käyttäjiin. Olen siviilissä töissä it-alalla ja kaikki käyttäjät (jopa myyjät) ovat suhteellisen valistuneita tietokoneeenkäyttäjiä. Täällä suurin osa ei TODELLAKAAN ole. Pahempi haittahan on, että pöllöt tuovat kaiken maailman viruksia järjestelmiin, mutta olen minäkin saanut pari kertaa toimia täällä setien henkilökohtaisena atk-tukena, kun joku ei osaa käyttää Outlookia tjsp. Toisaalta on ollut hauskaa opettaa sedille nuorison hömpötyksiä kuten facebookin käyttöä ja Googlen kuvahakua. Ja sedät ovat muuten ihan liekeissä naamakirjan kanssa :)

2 kommenttia:

Sirpale kirjoitti...

Ah, Pine! Maailmankaikkeuden paras sähköpostiohjelma. Sillä minä opettelin alunperin käyttämään sähköpostia ja vuosi oli -98. Sittemmin koulu alkoi penseillä sähköpostin kanssa ja hommasi trendikkään nettipostisysteemin, jota osasivat kaikki tradenomiopiskelijatkin käyttää. Pine toimi rinnalla vähän aikaa, mutta sitten se heivattiin mäkeen. Ja harmittaa vielä tänäkin päivänä.

Anna kirjoitti...

Samis :) Mullakin on Pine enkä vaihda pois (tai no käytän kätevyyssyistä yksityisiin nykyään Gmailia). Ja irkki, ja screen...