Miehistä vihreissä

Kun kerran viimeksi kirjoittelin naiseudesta täällä, niin onhan sitä nyt ihan pakko seuraavaksi kirjoitella miehistä. Olin jo aloitellut kirjoittamaan juttua, kuinka on ihan puppua, että miehet olisivat täällä joka ilta vonkaamassa ja että ainakaan minun lähipiirissäni ei ole sellaista tapahtunut. Mutta sitten se tapahtui. Ei tosin minulle vaan kahdelle kaverilleni. Tökeröitä suoria ehdotuksia ja lähentelyä.

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, Suomessa minua peloteltiin hulluna vonkaavista miehistä. Sain myös kuulla, että naisena täällä olisi parasta katsoa miten pukeutuu, koska koko joukkue on kiimassa, jos ohi juoksee nainen pyöräilysortseissa. Ja moraalinen vastuu on sitten vain naisella, koska miehillä seisoo samaan aikaan muna ja aivot (siitäkin voisi keskustella, kuinka paljon perustelu ontuu).

Näemmä tällaisiakin taistelijoita sitten löytyy. Mutta vaikka itselläkin on jo parit juhlat takana (operatiivisessa kunnossa toki), ovat kaikki minun seurassani viihtyneet isännät olleet täysin korrekteja ja kivoja. Tosin olenkin aina ollut kaikkialla niin isossa porukassa, että ei edes tilanne ole voinut tehdä varasta.

Olen sitten pienessä päässäni itse päätellyt, etä täällä voi miehet jakaa neljään tyyppiin (koska ihmisten lokeroiminen ja yleistäminen on tunnetusti tosi kivaa).

Ensimmäisenä tulee perusäijien harmaa massa. Eli ne, joiden kanssa voi olla helposti kaveri tai työkaveri. Ne, jotka pitävät minua (ja muita naisia) vain jätkänä muiden joukossa ja jotka ovat kuin työkaverit Suomessa. Turvallista peruskamaa ja hyviä kavereita.

Toinen ryhmä ovatkin sitten nämä jo mainostetut vonkaajat. Yäk. Luulevatko he ihan oikeasti, että tuolla taktiikalla irtoaa?

Kolmas ryhmä tuli tutuksi vasta ihan vähän aikaa sitten. Tätä ryhmää kutsun kilteiksi pojiksi. Nämä miehet ovat selvästi jollain asteella kiinnostuneita, mutta ovat liian hyväkäytöksisiä (tai fiksuja eivätkä halua rikkoa sääntöjä) vongatakseen piparia. Sen sijaan he ovat kauhean mukavia, kutsuvat kylään briiffariinsa, tarjoavat juotavaa ja ovat kaikin puolin kohteliaita ja huomioonottavaisia. Siis verrattuna ykkösiin, nämä pitävät neitiä kuin kukkaa kämmenellä. Näiden kanssa pitää kuitenkin olla varovainen, ettei ole toisen kiltteyttä hyväksikäyttävä bitch. Mutta on kuitenkin kiva, että heitäkin on olemassa, koska he palauttavat uskon miehiin vonkaajien jälkeenkin.

Sitten on vielä kasa kivoja setiä, jotka suhtautuvat meihin tyttösiin lähinnä herttaisen isällisesti. Nämä sedät ovat minun ehdottomia lemppareitani. Ei ole mitään hauskempaa juttuseuraa kuin lupsakka keski-ikäinen opistoupseeri. Ja pelkästään heidän takiaan tänne asti kannatti tulla. :)