Uusi ympäristö, uudet rutiinit

Kun lähdin tänne, hoin kaikille, että nyt olisi hyvä tilaisuus parantaa elintapojaan. Uudessa ympäristössä kun pitää kuitenkin kehittää uudet rutiinit, niin samantien voi kehittää vaikka terveelliset sellaiset. Hah, olin hurjat kolme päivää syömättä karkkia.

Täällä meillä kuulemma kerätään elopainoa mission aikana lisää keskimäärin noin kuusi kiloa. Ja ruokaa kyllä on riittävästi: aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Lisäksi briiffareissa(eli eräänlaisissa olohuoneissa) on aina tarjolla keksejä kahvin kaveriksi ja kaupassa eli meikäläisittäin Pexissä (kaupojen nimet ovat aina PX, esimerkiksi Finnish PX) on halpaa karkkia ja sipsiä myynnissä. Tosin ruokalan linjasto alkaa todella hyvällä salaattibuffetilla. Eli voi täällä syödä terveellisestikin. Itse olen kovasti yrittänyt. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että se kuuden kilon kirous uhkaa minuakin. Vaikka piti päin vastoin tiputtaa palttiarallaa seitsämän kiloa ja mahtua Suomeen palatessani "skinny jeanseihini" (kyllä, tämä ei ole pelkästään Sinkkuelämien vitsi vaan oikeillakin naisilla on vähän pieniä housuja kaapissa odottamassa SITÄ päivää).

Täällä on kyllä todella helppoa myös urheilla, kun kuntopolku alkaa melkein körmyn (eli majoituksen) ovelta ja salillekaan ei ole kuin parisataa metriä. Ja aikaa on. Iltaisin ei oikein ole muuta tekemistä kuin urheilla - ellei sitten halua istua messissä tai briiffarissa juomassa kaljaa.

Tässä eräänä iltana messin terassilla eräs taistelija sanoi, ettei ikinä aiemmin ole juonut niin paljon kuin missiolla. Kyllä meitä jo koulutuksessakin varoiteltiin alkoholin kirosta. Ja onhan se niin, että messiin on yhtä lyhyt matka kuin punttikselle. Jos Suomessa ei ole tullut oltua sitä kaikken sporttisinta sorttia, on se terve uusi urheilurutiini varmasti hankalaa kehittää täälläkin.

Toinen yleinen tapa täällä kuulemma on, että elämäntapoja parannetaan niin urakalla, että ensin tohotetaan pari viikkoa täysillä ja sitten rikotaan paikat. :) Aamulla mennään aamulenkille ja illalla punttaamaan tai pelaamaan sählyä. Välipäiviä ei tunneta, koska eihän silloin olisi mitään tekemistä, jos ei saisi urheilla. Ja oho, alta aikayksikön on alaselkä jumissa ja penikat kipeinä.

Itse olen kyllä koti-Suomessakin elänyt aina suhteellisen terveellisesti: olen urheillut 4-6 kertaa viikossa ja syönyt työpaikkaruokalassa aina suunnilleen lautasmallin mukaan. Mutta olen aina ollut myös tunnesyöppö ja rakastanut katsoa telkkaria ja mussuttaa samalla jotain hyvää. Eli loppujen lopuksi en ole muuttanut elämäntapojani mitenkään vaikka ne uudet rutiinit kehitinkin: mussutan vähintään yhtä paljon kuin ennenkin, mutta urheilen enemmän kuin koskaan ennen, kun aikaa ei mene mihinkään sellaiseen kuten kavereiden tapailuun tai ruuhkassa seisomiseen. Toki täälläkin hengaillaan kavereiden kanssa, mutta niiden kanssa tulee mentyä vaikka lenkille. Ja matkustusajan pieneminen on todella ratkaiseva ajansäästäjä - säästyi sitä aikaa sitten urheilulle tai mussuttamiselle. :)

Kai sitä ihminen sitten kuitenkin vain toteuttaa omaa pläskeilevää tai spartalaista perusluonnettaan oli hän sitten siviilinä yltäkylläisessä Suomessa tai sotilaana ties missä. Ei se muutos taida käynnistyä mitenkään ulkoisesti, vaan sen on lähdettävä sisältä.