Sotilaan sunnuntai

Kun kerroin jo esimerkin tavallisesta työpäivästäni, niin nyt annan esimerkin tavallisesta supailusunnuntaista.

Sunnuntai alkaa muita päiviä myöhemmin: sunnuntaina tarjotaan vain kaksi ruokaa ja niistä ensimmäinen, brunssi on katettu klo 9. Minulla on yleensä tällöin jo sudennälkä ja olenkin yleensä ensimmäisten joukossa horadaamassa pizzaa. Sunnuntain vahvennetulla aamupalalla on perus leipien, munakokkelien ja puurojen lisäksi aina pizzaa, muffinseja ja muuta tosi terveellistä. :)

Kun aamu"pala" on ahdettu kupoliin, vyöryn yleensä patiolle grillaamaan nahkaani. Hellettä sietää yleensä pari tuntia ja sitten on pakko mennä joko körmyyn lueskelemaan tai katsomaan ohjelmia - tai lähteä shoppailemaan.

Yleensä shoppailureissut suuntautuvat kahteen leiriin, joissa on isommat pexit kuin omassa campissamme. Ilmoitamme suunnitelmamme, pakkaamme mujut autoon ja lähdemme liikkeelle. Kun poistutaan autolla campista, pitää matkassa olla vähintään kaksi ihmistä, mutta yleensä meitä on samassa autossa 3-4 henkeä. Toinen selkeästi siviilistä eroava piirre sotilasshoppailussa on, että leiristä poistuttaessa pitää ilmoittaa minne meinaa mennä ja koska palaa. Ja matkalta myös ilmoitellaan, kun saavutetaan välietappeja. Tämä käytäntö on siksi, että taistelutoverimme osaisivat etsiä meitä oikeasta paikasta, jos vaikka sattuisimme ajamaan kolarin tai muuta yhtä ovelaa. Tätä radioilla tehtävää yhteydenpitoa kutsutaan kusoiluksi ja se on aina yhtä hankalaa ja hauskaa. Joko radio ei kuulu, sanat menevät solmuun tai joku muu kanavalla hölmöilee.

Vihdoin pääsemme itse asiaan eli shoppailuun. Saavumme siis pexiin nihkeän hikisinä automatkan jäljiltä (aika monessa autossa on ilmastoinnista kylmäneste vai mikälie onkaan lopussa). Sitten pitäisi jaksaa sovitella vaatteita. Varsinkin housujen sovittaminen on aina yhtä mieltäylentävä kokemus: ensin pitää ahtautua sovituskoppiin ja pistooli kolisee seiniin. Sitten avataan maiharit ja todetaan, että sukkahien määrä voisi aiheuttaa suojeluhälyytyksen. Sovittelun jälkeen kiskotaan monen kilon painoiset housut (taskut täynnä tavaraa muistiinpanovälineistä ja purukumista ensisiteeseen + ase vyöllä) takaisin nihkeiden kinttujen peitoksi ja köytetään varsikengät taas kiinni. Lopuksi todetaan, että ei todellakaan kiinnosta enää käydä samaa ruljanssia läpi ja ostetaan loput vaatteet sokkona sovittamatta.

Vaatteiden lisäksi mukaan tattuu yleensä herkkuja ja juotavaa briiffariin vietäväksi ja kenties jotain kosmetiikkaa.

Kun shoppailut on shoppailtu, ajteaan takaisin leiriin päivälliselle, ellei olla päätetty käydä syömässä "ulkona" eli toisten leirien kaupallisissa ravintoloissa (meillä on vain grilli) tai jossain paikallisessa. Paikallinen pitää tosin valita sen mukaan, että terassilla voi istua auton välittömässä läheisyydessä. Autoa kun ei saa jättää koskaan vartioimatta leirien ulkopuolella.

Illalla sitten körmyssä katsellaan kuitteja ja kiroillaan, kun keittiöremonttiin säästäminen lykkääntyy taas suraavaan kuuhun ja seuraavaan liksaan...