Naisena vihreissä

Ennnen tänne tuloa minua peloteltiin kauheista himokkaista miehistä, jotka parin viikon gineksen jälkeen olisivat valmiita panemaan jo heinäseivästäkin. Ja onhan sitä täällä vähemmistössä tietyllä lailla huomion kohteena. Mutta vielä kukaan ei ole hännystellyt häiriöksi asti.

Suurin haaste on ehkä se, että majoitus on naisten kesken ja omaksi "jengiksi" muodostuu aika pitkälti toiset naiset eikä oma joukkue. Toki sitä tulee hengattua jonkin verran myös oman työporukan briiffarissa ja kutsuttuna muissakin, mutta sellainen alkukantainen äijien hyvä veli -kerho jää epäilemättä kokematta. On sitä aina vähän ulkopuolinen, kun on oma saunavuoro.

Eräs taistelija avautui minulle, kuinka eräs "kaltaistensa joukkoon" halunnut naistaistelija oli hänen mielestään pelle. Ok, asia oli ehkä hieman kuuma peruna, koska kyse oli osittain myös palvelusarvoista. Mutta minun on kyllä pakko sanoa, että ymmärrän kyllä kyseistä naista. Ei se vain ole sama asia, kun messin (eli baarin) sulkeutuessa joutuu lähtemään kavereiden olohuoneesta ja menemään joko omaan tupaan tai tyttöjen kanssa istumaan, kun toiset jatkavat bondaamista. Vaikka itsekin olen jonkin verran allerginen palvelusarvoilla pätemiselle, niin ymmärrän, ettei aina ole kyse pelkästään siitä. Ihmisten keskelläkin voi olla yksinäinen.

Toisaalta pieni naisporukka myös puhaltaa hyvin yhteen hiileen. Sekin saattaa vaikuttaa, kun ihan sattumalta ollaan aika samanhenkistä porukkaa. Ehkä armeijan käyminen vapaaehtoisena ja rauhaturvaaminen vaatii tietynlaista kieroutumaa perusluonteessa.

Täällä olo on myös ihanaa vaihtelua siviiliin. On suunnattoman rentouttavaa, kun ei aamulla tarvitse pähkiä, mitä laittaisi päälle. Vaihtoehtoja kun on noin kolme erilaista. Ja kampaajallakaan ei tarvitse käydä, kun hiukset ovat aina kiinni. Kerran kyllä tuli hiuksia föönatessa kaamea hinku jättää ne auki, mutta sekin meni ohi. Lomilla voi sitten hulmutella hiuksia (ja tehdä toki muitakin tyttömäisiä juttuja). ;)

Armeijassa en aikoinaan meikannut, koska siellä oli aina aamuisin kiire (odottamaan) ja yleensä joka päivä tuli rymyttyä ja meikit olisivat vain levinneet. Täällä olen ollut vasta yhden päivän ihan au naturel, koska hommani on kuitenkin siistiä sisätyötä. Tosin meikkaan huomattavasti
vähemmän täällä kuin siviilissä.

Ero on ehkä siinä, että täällä ei ole yhtään niin "mitäs jos tapaankin sen elämäni miehen tänään" -asenteella kuten siviilissä. Täällä kun suhteilu olisi vain hankalaa. Tarkoitan siis sitä, että siviilissä haluaa aina näyttää edes vähän viehättävältä. Täällä tarvitsee näyttää "vain"
siistiltä ja sotilaalliselta eikä niin paljoa - no, naiselta. :)