Olisikohan kivaa olla jääkäri?

Otsikkoa tässä olen miettinyt. Olisihan siinä puolensa, mutta osa niistä tosin olisi huonoja.

Vaikka en varsinaisesti ihan tarkkaan tiedäkään, mitä jääkärit kaiken päivää tekevät, väiitän, että heidän hommansa on vähän elämyksellisempää kuin minun konttorityöni. He saavat kuitenkin viettää paljon aikaa campin ulkopuolella ja tavata paikallisia. Rotaatiokoulutuksessa oli paikalla myös pari jääkäriä ja he kertoivat vähän tarinoita. Ja saimme mekin leikkiä partiota. Ihan hauskoja juttuja he kertoilivat. Oli tullut kutsuja kahville sun muuta. Suomalaisista rauhanturvaajista tykätään täällä ja ihmiset ovat meille kivoja. Ja olen minäkin se huomannut, että lapset tykkäävät vilkuttaa, kun ajamme ohi. Eli kiteyttäen: en haluaisi olla jääkäri, mutta olisi kiva kokeilla sitäkin hommaa tai sitten jotain yhteystyöupseerin pestiä. Kokeilla vaan, kun pätevyydestä ei ole ihan takeita. ;)

Ja kun olimme eilen vähän pelailemassa paikallisella urheilukentällä, niin kyllä sinnekin tuli paikallisia katsomaan. Tässä kuva eiliseltä.


Siinä turvamiehemme vähän pallottelee lapsien kanssa. Lapsista pitäisi saada enemmänkin kuvia. Ovat niin suloisia, mokomat. Lapset ja eläimet.

Mutta takaisin jääkärinhommiin. Vaikka olisikin ihan älyttömän siistiä tavata enemmän paikallisia, niin voisipa olla että huono liksa ja vuorotyö alkaisi jossain vaiheessa syödä naista. Olen useammankin kerran päivitellyt, että on aika hassua, että jääkäreillä, jotka ovat kuitenkin meidän käyntikorttimme paikallisille, on koko jengin huonoin liksa. Tosin tässä palkka-asiassakin taitaa päteä kysynnän ja tarjonnan laki: Valmiusjoukoista plopsahtelee nuoria, innokkaita sällejä kaksi kertaa vuodessa, mutta hammaslääkäreitä ei juuri kiinnosta missiolle lähteä.

Ja se toinen huono puoli on sitten ne yövuorot. Partioita on liikenteessä ympäri vuorokauden ja välillä tulee sitten jokaiselle jägsterille yövuoroja. Vaikka valvominen ei olekaan minulle mikään ongelma, niin on tasainen vuorokausirytmi kuitenkin kivempi. Varsinkin kun tietää, että olemassa on muitakin paikallisten kanssa tekemisisssä olevia tahoja kuin jääkärit, niin eipä se vuorotyö jaksa innostaa.

Mutta välillä tosiaan olen kateellinen kaikille jääkäreistä civil and military co-operation -henkilöstölle (en tiedä virallista suomennosta CIMICille), koska he saavat touhuta paikallisten kanssa ja itse vaan kökötän täällä leirissä. Kyllähän minäkin sillointällöin pääsen ihan työasioissakin ulos leiristä, mutta silloinkin näen paikallisia lähinnä auton ikkunasta.

Mutta eilen oli oikeasti hauskaa katsella niitä lapsukaisia. Tulkkia ei vain ollut mukana.